Viva Las Vegas

Huh paljon on ehtinyt tapahtua tässä kuussa. Oon kerennyt muuttaa ja käydä jo kotona Joensuussa syyslomailemassa (mikä loma? t. työtön) sekä piipahtanut Helsingissä Cultural Caren häppeningeissä, koska aloitin taas työt heidän leivissään tällä kertaa meeting leaderina. Majailen siis tällä hetkellä Tampereella ja täällä pidän infoja au pairiudesta kiinnostuneille. Silloinkin kun en ole ollut jossain muualla, oon näpytellyt tuhatta ja yhtä työhakemusta, juossut työkkärissä ja sossussa sekä pirttihirmuillut uutta kotia siistiksi ja asuttavan näköisesti. Ymmärtänette siis varmaan miksei blogi ole ollut ihan päälimmäisenä mielessä. Haluan kuitenkin saada nämä travel month jutut kirjoitettua, joten päätin nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja jatkaa siihen mihin viimeksi jäätiin eli Las Vegasiin.

Elviksen tahdissa saavuttiin tähän syntiseen uhkapelaajien maahan. Ajettiin Hooters-hotellin pihaan ja kirjauduttiin sisään ja eikun pesemään Death Valleysta kertyneet hiet pois ja laittautumaan iltaa varten. Meillä oli siis luvassa limusiinibileet, joita kaikki odotettiin innolla.

En ollut ikinä ennen ollut limusiinissa, joten odotin tuota todella paljon! Ja oli kyllä tosi hauskaa, tanssittiin ja juhlittiin autossa ja välillä pysähdyttiin eri paikkoihin kuten Las Vegas -kyltille sekä yhdelle kasinolla katsomaan jotain näytöstä.

Loppuiltaan kuuluikin sitten muunmuassa eksymistä, paljain jaloin Vegasin katuja pitkin kävelyä ja räjähtänyt kaljapullo jonka jälkeen jouduimme ottamaan taksin 500 metrin päähän hotellillemme, jotta päästiin paikkaamaan Inéksen jalka. Ikimuistoinen ilta ei siinä. Kuinka moni nyt muka on kävellyt avojaloin Las Vegasissa, hä?

Seuraavan päivän vietinkin sitten nukkuen edellisillasta syntyneitä oloja pois. Illalla lähdettiin porukalla jalkaisin Stripille katselemaan hotelleja ja kasinoita vähän paremmin. Käytiin muunmuassa syömässä New York New York:issa sekä katselemassa Hangover-leffastakin tuttua Caesars Palacessa, jossa myös kokeiltiin onneamme pelikoneilla (hyi meitä alaikäisiä). Siellä siis on kasino jokaikisessä hotellissa ja ne hotellit on niin isoja, että niihin eksyy. True story, ei meinattu löytää parin tytön kanssa Bellagiosta ulos...

Vegas on kyllä niin ainutlaatuinen kaupunki, että se hulluus pitäisi kyllä kaikkien nähdä omin silmin, koska ei sitä telkkarista tai muiden puheista ymmärrä miten hullua se todellisuudessa on. Kyllä tuonne on ehkä vielä täysi-ikäisenä päästävä ja koettava se kunnolla.

Yosemite & Death Valley

San Franciscosta ajettiin siis ylös vuorille Yosemiteen. Californiassa oli juuri silloin laajoja metsäpaloja ja jännättiin päästäänkö leirintäalueelle suunniteltua reittiä tai sieltä pois. Palot olivat kuitenkin sen verran kaukana, etteivät ne lopulta meidän matkantekoon vaikuttaneet. Pystytettiin teltat leirintäalueella ja alettiin kokkaamaan ja tutustumaan toisiimme.

Aamu valkeni tukeva dagen efter seuranaan ja meidän oli määrä lähteä vaeltamaan Yosemiten vuoria ylös. Saatiin valita joko lyhyt tai pitkä reitti ja onko vaikeuksia arvata kumman valitsin? Meitä oli yhteensä kuusi tyttöä vaeltamassa tuota ja oli kyllä hienon näköistä vaikkei ihan ylös päästykään kiipeämään. Vaellus sujui muutenkin hyvin eväitämme himoinneista oravista huolimatta.

Vaelluksen jälkeen hengailtiin ja syötiin jäätelöä visitor centerillä ja odoteltiin pidemmältä lenkiltä tulijoita. Jatkettiin matkaa seuraavalle leirintäalueelle, jossa tällä kertaa toimi jopa netti!

Yöstä oli tulossa sen verran lämmin, että emme pystyttäneet telttoja lainkaan vaan nukuttiin taivasalla. Eka kerta kun nukun noin ja oli kyllä aika kivaa. Ei tullut kuuma ja aurinko herätti sopivasti aikaiseen lähtöön kohti Death Valleyta eli suomeksi Kuolemanlaaksoa.

Laakson nimestä voi jo päätellä ettei se ihmiselämälle sovelias paikka ole. Kyseessä siis Yhdysvaltain kuumin, kuivin ja matalin paikka, jossa heinäkuun keskilämpötila huitelee lähes 40º celsiuksessa. Ei oo Suomi-tyttöä ihan luotu tuollaiseen ilmastoon. Meille sattui vielä "hyvä" tuuri ja lämpötila oli reippaasti tuon keskimääräisen yläpuolella huimassa 52º (maapallon ennätys  on 56,7º ja mitattu juurikin samaisesta paikasta). 

Käytiin ennen itse alas laaksoon menemistä hamstraamassa vettä, että selvittäisi hengissä matkasta. Alas mentäessä jossain vaiheessa täytyi jopa sulkea autosta ilmastointi, ettei moottori olisi ylikuumentunut. Suunnattiin siis koko Pohjois-Amerikan matalimpaan kohtaan eli Badwater Basin:iin, jossa nousimme hetkeksi pois. Samalla hetkellä kun astuin autosta ulos, tuntui että jalkapohjat palaa sandaaleiden läpi ja koko kroppa muutenkin. Sitä kuumuutta ei vain voi sanoin kuvailla. Muut ihmettelivät että eikös me suomalaiset käydä saunassa ja muuta mutta ei tuo ole sama. Ei lähellekään. Tuo kuumuus on itse koettava, että sen ymmärtää. Sitä tunnetta ei vaan voi etukäteen kuvitella.

Ei siellä viittä minuuttia kauempaa kärsinyt olla. Juuri sopivasti muutaman kuvan ottamiseen ja maan kuopimiseen (sieltä tihkuu vettä joka on kuulemma pahanmakuista, tästä nimi badwater). Lähdettiin ajamaan kohti viileämpää ilmaa ja muutaman tunnin ajon jälkeen saavuttiin erittäin fresheinä Las Vegasiin.

San Francisco

New Yorkin reissulta palasin vielä pariksi päiväksi hostien luo, jonka jälkeen lensin Ineksen kanssa San Franciscoon. En ois ikinä arvannut, miten paljon tykästyn siihen kaupunkiin. Tosi kivoja alueita ja paljon taiteilijoita ja muita mielenkiintoisia ihmisiä. Päätettiin kokeilla ekaa kertaa couch surfingia eli etsittiin netistä tyyppi joka lupasi majoittaa meidät ilmaiseksi kämppänsä sohvalle ja lattialle. Meidän hosti osoittautui vielä todella mahtavaksi tyypiksi ja hän ajelutti meitä autollaan ympäri San Franciscoa ja näytti meille paikkoja mistä ei edes tiedetty, mutta jotka oli todellakin näkemisen arvoisia!

Miitattiin myös Ineksen argentiinalaiseen kaveriin, johon hän oli tutustunut training schoolilla joulukuussa. Käytiin kaupasta ostamassa koppa Coronaa ja mentiin puistoon juomaan ja hengailemaan. Saatiin sieltä uusia hippiystäviä, joilta ostettiin tuollaiset hienot hippipannat.

Puistosta siirryttiin rooftop-baariin margaritoille. Istuttiin siellä siihen asti kun tuli pimeä ja ajettiin sillan yli katsomaan San Franciscon skylinea. 

Seuraavana aamuna alkoi vuorostaan tuo Au pair adventuresin matka. Nopean tutustumisen jälkeen ajettiin Golden Gate bridgelle, jolta edellisen päivän sumupilvi oli onneksi jo hävinnyt ja nähtiin jopa se silta! Kuvien ottamisen ja yleisen fiilistelyn jälkeen käytiin tsekkaamassa Painted Ladies (=ainoat talot jotka olivat selvinneet jonkun vuosikymmenen maanjäristyksestä) jonka jälkeen ajettiin sillan yli etsimään niinsanottua Hippie Treeta ja löydettiinkin se lopulta. Maisemat sieltä olivat kyllä sen etsimisen  arvoisia.

Tästä suuntasimme takaisin sillan toiselle puolelle Fisherman's Wharf:iin, jossa käytiin pikaisesti syömässä, jonka jälkeen aloitimme matkan kohti Yosemitea.