Tj0

Miulla on nyt viimeiset pari päivää ollu tosi kiire tehdä ei mitään, joten oon näköjään unohtanu päivittää blogiakin! Oon nyt tässä radiohiljaisuuden aikana pakannutkaiken täällä olevan omaisuuteni kolmeen matkalaukkuun ja about miljoonaan pieneen nyssäkkään ja muuttanut pikkuruisesta huoneestani alakerran kivaan vierashuoneeseen. No kidding, tykkään tästä enemmän kuin siitä edellisestä!

Muutin siis viime viikon torstaina ja uusi au pair saapui lauantaina. Maanantai ja tiistai oltiin molemmat yhdessä töissä ja koutsasin häntä alkuun, että selviäisi sitten keskiviikosta eteenpäin omillaan. Nyt oon sitten keskiviikosta alkaen loisinut vierashuoneessa tekemättä mitään. Nukkunut pitkään, pelannut Pokemon GO:ta sängystä käsin (koska on ihan liian kuuma ulkoilla) ja katsonut hyllystä löytyneitä Barbileffoja.

Tuntuu tosi hassulta ajatella, että tää vuosi on jo ohi ja enää on travel month jäljellä ja muutaman viikon päästä oon jo takaisin Suomessa. Laitoin tänään jo äitille tilauksen, millaiset leivät haluan hänen tekevän miulla kentälle (ruisleipä oivariinilla, kinkulla, aamupalajuustolla ja suolakurkuilla sekä ruisleipä, oivariinilla, metukalla, juustolla ja kurkulla)! Tää vuosi on mennyt ihan älyttömän nopeesti ja se vielä konkretisoitui tänä viikonloppuna kun koin taas samaa rokkituskaa kuin viime vuonna siitä, etten päässyt tänäkään vuonna Ilosaarirockiin ja koko some täyttyi siitä. Onneksi siellä kuitenkin pikkulintujen mukan satoi ja Ellie Goulding perui, joten en ois sinne ees halunnukkaan! (No oisimpas...) Huomenna kuitenkin aloitan virallisesti miun travel monthin, ensimmäisenä etappina New York, joten tuskin kerkeän reissun päällä hirveästi päivittelemään yhtä luonnoksissa lojuvaa postausta lukuunottamatta.

4th of July

Amerikkalaiset on noin yleisestikin hyvin isänmaallisia jos vertaa esimerkiksi Suomeen (kuvitelkaa kokonainen kansa isäm maan puollustajia suomileijonapaidat päällä), ja kaikki tuo patrioottisuus ainakin kymmenkertaistui maanantaina kun oli tämän "maailman parhaimman maan" itsenäisyyspäivä. Laitoin itsekin sini-puna-valkoista päälle ja lähdin seikkailemaan sateiseen DC:hen.

Himmailtiin ensin sisätiloissa rankkasateelta suojassa, kunnes sen vähän laannuttua lähdettiin kiertelemään ympäri National Mallia. Pariin tuntiin ei ollut määrä tapahtua oikeastaan mitään, joten lähdettiin Chipotleen, joka sattuikin olemaan kiinni! Siinä semisti pettyneenä mentiin California Tortillaan syömään ei-yhtä-hyviä-kuin-chipotlessa mättöjä. Sieltä käveltiin Capitolille kuuntelemaan jotain konserttia ja yhdeksän maissa takaisin National Mallille katsomaan ilotulitusta. Kyseessä oli kuulemma koko maan kallein ilotulitusshow ja nekin rahat meni nyt ihan tuplamerkityksessä taivaan tuuliin, koska pilvet olivat sen verran alhaalla, ettei raketteja pahemmin näkynyt. Niinkuin ei näkynyt muunmuassa Washington Monumentin huippukaan.

How to kaukosuhde

Meillä tuli Eemelin kanssa juuri kaksi vuotta täyteen, josta melkeimpä koko aika ollaan vietetty kaukosuhteessa. Siitä sain sitten idean että kertoisin vähän vinkkejä teille, jotka haaveilette au pairiksi lähdöstä, mutta kainalosta löytyy kuitenkin se toinen puolisko, joka vähän pidättelee. Tiedän, että näitä (meitä) on paljon ja moni jättää lähtemättä juurikin tuon takia, kun pelätään ettei suhde kestä vuoden erossa oloa. Itekkin aikanaan pohdin päässäni hyvinkin paljon tätä asiaa ja tässä sitä lopulta ollaan. Sanon siis kaikille teille, jotka vatvoo poika-/tyttöystävän ja lähtemisen välillä, lähtekää! Lähtekää ihan ehdottomasti. Se suhde ei siihen kaadu ja jos kaatuu, teitä ei ehkä oltu luotu toisillenne. Jälkeenpäin harmittaa kuitenkin kun ei tullut lähdettyä ja tuo itellä oli suurin syy miksi sitten lopulta uskalsin lähteä. Tosiaan näin kaksi vuotta ensin eri puolilla Suomea ja nyt eri mantereilla eläneenä voin sanoa tietäväni jotain kaukosuhteessa elämisestä, mutta muistakaa kuitenkin, että jokainen suhde on erilainen eikä nää miunkaan vinkit välttämättä toimi kaikille.

Ihan ensimmäisenä se tärkein eli luottamus. Tää nyt on tottakai itsestäänselvyys ihan "normaalissakin" suhteessa, mutta kaukosuhteessa se on vielä tärkeämmässä osassa. Sitä toista kun ei kuitenkaan pysty kyttäämään koko ajan niin on pakko luottaa, ettei se toinen hölmöile mitään. Sanomattakin selvää, että pitää olla myös vastavuoroisesti sen luottamuksen arvoinen. Me ei Eemelin kanssa onneks olla kumpikaan kovin mustasukkaista sorttia (mitä nyt välillä Xboxille) joten meille tää ei oo ollu se kynnyskysymys, mutta tiedän että joillekin tää voi olla hyvinkin vaikeeta.

Toinen tärkeä juttu on sopia yhteiset pelisäännöt. Eli istutte alas ja keskustelette ihan juurtajaksaen että mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja mikä lasketaan pettämiseksi ja molemmat sitten sitoutuvat noudattamaan näitä sovittuja sääntöjä. En rupea tästä sen enempää neuvomaan, koska jokaisella tosiaan on oma käsitys siitä, mikä on sallittua, mutta täytyy kuitenkin varmistaa, että se toinen on samalla aaltopituudella. Voitte ihan vaikka kirjoittaa paperille ylös. Ja tottakai ajan kuluessa, jos ne sovitut säännöt ei tunnukaan hyvältä, voitte aina puhua uudemman kerran ja keskustella niistä. Se on ihan ok.

Sopikaa aina milloin näätte seuraavan kerran. Pois lähtiessä voi tulla aina vähän huono fiilis kun ei tiedä milloin hamassa tulevaisuudessa näkee seuraavan kerran. Helpottaa ikävää huomattavasti, kun on sovittu että nähdään esim ensi kuussa ja suunniteltu jo kaikkea kivaa. Pyrkikää myös pitämään aika tapaamisten välillä niin lyhyenä kuin mahdollista. Tälleen mannertenvälisessä suhteessa tuo näkeminen on tietenkin vähän hankalaa ja kallista, mutta jos rahatilanne antaa myöten niin yrittäkää ihmeessä nähdä vuoden aikana. Tai sitten vaan laskette yhdessä päiviä kotiinpaluuseen.

Pitäkää yhteyttä. Suhteen ylläpitämisen kannalta on ihan hirmu tärkeää, että jaatte sen arjen toiselle vaikka satutte nyt olemaan erillään. Nykyään kun se on vielä niin helppoa ja halpaa! Eikä siis tavitse olla edes mitään maailmaamullistavaa asiaa. Meilläkin keskustelunavaajana toimii hyvinkin usein pelkkä kakka-emoji. Jutelkaa myös joka päivä. Tiedän, aina se ei onnistu kiireiden tai jonkun muun syyn takia, mutta pyrkikää siihen. Itestä ainakin on tosi kivaa kuulla just niistä tylsistä arkipäiväisistä asioista ja tuntee olevansa osallisena niissä.

Yhdessä ollessa on hyvä myös koittaa elää ihan normaalia tylsää arkea. Syökää pakastepizzaa ja kattokaa netflixiä, nähkää kavereita ja riidelkää. Sitä ajattelee, ettei haluaisi tuhlata niitä harvoja lyhyitä yhdessäolon hetkiä riitelyyn tai ylipäätään mihinkään muuhun kuin siihen omaan kultaan, mutta miusta se on ainakin yksi isoimmista virheistä mitä voi tehdä. Kaukosuhde nyt yleensä kuitenkin on vain väliaikaista niin sitten tulevaisuudessa yhteenmuuttaessa voi tulla shokkina kun se arki ei olekaan sitä vaaleanpunaista hattaraa, mitä aikaisemmin. Moni suhde onkin kariutunut tuossa vaiheessa juuri tuon takia.

Eläkää omaa elämää. Miusta ylivoimaisesti paras lääke ikävään on pitää itsensä kiireisenä. Kun on paljon tekemistä ei yksinkertaisesti kerkeä ikävöidä tai hädintuskin muistamaan, että siellä jossain on se joku jota pitäisi ikävöidä. Vietä aikaa omien kavereiden ja harrastusten parissa ja tee asioita itseksesi. Kaukosuhteen ehdottomasti paras puoli (kyllä, tässäkin on hyviä puolia) on juurikin tämä, ettei suhde vaikuta niin voimakkaasti muuhun elämään. Kaverit säilyy kun niiden kanssa viettää aikaa. Pitää tosin muistaa ja ymmärtää ettei kokoajan roiku puhelin kädessä tekstailemassa kun pitäisi sosiaalisoitua muiden kanssa.

Näin kahden vuoden kokemuksella voin tosiaan sanoa, että kaukosuhde voi toimia. Nämäkään ohjeet ei tosin ole pomminvarmoja, koska joitain ei vain ole luotu kaukosuhteeseen ja se on ymmärrettävää. Neuvoisin kuitenkin yrittämään, koska yleensä sen saa toimimaan jos se haluaa saada toimimaan. Ja kannattaa lohduttautua ajatuksella että se on kuitenkin vain väliaikaista. Teillä on koko elämä aikaa toisillenne ja sen toisen naama alkaa kuitenkin ärsyttämään jossain vaiheessa. Nähkää maailmaa ja eläkää onnellisina! <3