San Francisco

New Yorkin reissulta palasin vielä pariksi päiväksi hostien luo, jonka jälkeen lensin Ineksen kanssa San Franciscoon. En ois ikinä arvannut, miten paljon tykästyn siihen kaupunkiin. Tosi kivoja alueita ja paljon taiteilijoita ja muita mielenkiintoisia ihmisiä. Päätettiin kokeilla ekaa kertaa couch surfingia eli etsittiin netistä tyyppi joka lupasi majoittaa meidät ilmaiseksi kämppänsä sohvalle ja lattialle. Meidän hosti osoittautui vielä todella mahtavaksi tyypiksi ja hän ajelutti meitä autollaan ympäri San Franciscoa ja näytti meille paikkoja mistä ei edes tiedetty, mutta jotka oli todellakin näkemisen arvoisia!

Miitattiin myös Ineksen argentiinalaiseen kaveriin, johon hän oli tutustunut training schoolilla joulukuussa. Käytiin kaupasta ostamassa koppa Coronaa ja mentiin puistoon juomaan ja hengailemaan. Saatiin sieltä uusia hippiystäviä, joilta ostettiin tuollaiset hienot hippipannat.

Puistosta siirryttiin rooftop-baariin margaritoille. Istuttiin siellä siihen asti kun tuli pimeä ja ajettiin sillan yli katsomaan San Franciscon skylinea. 

Seuraavana aamuna alkoi vuorostaan tuo Au pair adventuresin matka. Nopean tutustumisen jälkeen ajettiin Golden Gate bridgelle, jolta edellisen päivän sumupilvi oli onneksi jo hävinnyt ja nähtiin jopa se silta! Kuvien ottamisen ja yleisen fiilistelyn jälkeen käytiin tsekkaamassa Painted Ladies (=ainoat talot jotka olivat selvinneet jonkun vuosikymmenen maanjäristyksestä) jonka jälkeen ajettiin sillan yli etsimään niinsanottua Hippie Treeta ja löydettiinkin se lopulta. Maisemat sieltä olivat kyllä sen etsimisen  arvoisia.

Tästä suuntasimme takaisin sillan toiselle puolelle Fisherman's Wharf:iin, jossa käytiin pikaisesti syömässä, jonka jälkeen aloitimme matkan kohti Yosemitea.

Eksynyt New Yorkissa

Menipä pitkään saada tääkin kirjoitusurakka aloitettua. Miulla siis oli tosi paljon videomateriaalia travel monthilta, mutta kun rupesin niitä editoimaan, tuntui ettei niistä löytynyt minkäänlaista punaista tai minkään muunkaan väristä lankaa, joten se projekti tyssäsi sitten siihen. Eli ihan normaaleina teksti-kuva-postauksina tulee sitten nämäkin.

Travel monthin ensimmäinen etappi oli siis tuo yksi lempparikaupungeistani eli New York. Palloilin siellä ihan ypöyksin niinkuin Kevin Home Alonessa. Toisin kuin Kevin, olin kuitenkin halvassa hostellissa Brooklynissa enkä luksushotellissa. Vietin Nycissä siis neljä päivää ja siinä ajassa kerkesi kyllä näkemään Manhattanilta aikalailla kaiken, mitä en vielä aikaisemmilla kerroilla ollut nähnyt, kuten Chinatownin, Sohon ja Central Parkin eri osat.

Oon tyyliin kaikille hehkuttanut sitä, miten kivaa oli olla ihan yksin reissussa. Sain tehdä just mitä ite halusin, millon ite halusin. Herätä kun hyvältä tuntui, syödä just mitä teki mieli ja pysähtyä pelaamaan Pokemonia niin paljon kuin halusin eikä ollut kukaan inisemässä vieressä. Jotenkin todella vapauttavaa pyöriä yksin miljoonakaupungissa. Suosittelen ihan ehdottomasti jokaiselle yksin matkustelua. Tuutte yllättymään positiivisesti!

Kotona

Suomeen paluusta on kulunut nyt aikalailla kaksi viikkoa ja oon siitä lähtien lymyillyt aikalailla piilossa kaikesta somesta, joten ajattelin, että olisi vihdoin aika tulla täälläkin ilmoittamaan, että lentokone ei pudonnut ja olen turvallisesti tällä puolella Atlanttia! Nää ekat Suomi-viikot on pitänyt sisällään aika paljon sukulaisten ja kavereiden näkemistä, Suomi-herkkujen fiilistelyä sekä Kelassa ja työkkärissä ramppaamista. Oon kuitenkin kerennyt myös juhlia kaverin tupareita ja käydä jo Kauhajoellakin Eemelin sotilasvalassa. En siis oo ihan hirveesti kerennyt lorvia, vaikka se oli alkuperäisenä tarkoituksena. Kelan hakemusten täyttö, töiden etsintä ja pian lähestyvä muutto ja siihen liittyvä rumba on pitänyt mielen jokseenkin kiireisenä.

Alan tässä pikkuhiljaa kirjoittamaan tuosta miun travel monthista ja parista muusta jutusta, mitä on nyt tullut mieleen. Miulla on myös videomateriaalia reissusta niin katsotaan josko niistä sais jotain kivaa videota aikaiseksi vai oonko taas niin itsekriittinen enkä niitä halua julkaista. Tiedä milloin saan niitä edes editoitua... Mutta postauksia kuitenkin on tulossa vielä! Oli nimittäin sen verran tapahtumarikas reissu, ettei sitä nyt kertomatta pidä jättää!

Favorite hello and hardest goodbye

Eli toisinsanoen mitä tulen kaipaamaan Amerikasta.

Chipotle
Miun ehdoton lempparipikaruoka mitä voisin syödä valehtelematta jokaikinen päivä. En vain yksinkertaisesti tiiä mitään parempaa kuin kanasalaatti tummalla riisillä, mustilla pavuilla, tomaatilla, maissilla, sour creamilla ja juustolla!

Sephora

Täällä ollessa oon luopunut kokonaan markettimeikeistä ja siirtynyt käyttämään hieman hintavampia, mutta laadukkaampia brändejä. Sephora on ollut se paikka, mistä kaiken hankin ja saatan tirauttaa pari kyyneltä, kun kotona sitten lähin Sephora on Tukholmassa. Monia Sephora brändejä saa tosin jo Suomesta, muuta esimerkiksi lähes koko miun meikkipohja koostuu Kat von D:n meikeistä ja niitä saa vain Sephorasta. Eli kuka ikinä käykään Tukholmassa niin miulle saa tuoda tuliaisia!

Froyo
Eli frozen yoghurt. (Muka) terveellisempää kuin jäätelö ja miljoona kerta parempaa varsinkin kun siihen lappaa päälle kauhakaupalla hedelmiä ja marjoja. Pliis, aloittakaa nyt joku Suomessakin froyo-bisnes, ettei tarvii tätäkään lähteä Tukholmasta hakemaan!

Arizona-tee
Tää Suomessa jonkin sortin instacool-statuksen saanut juoma on ollut miulle täällä janoisen sankari niinkuin Kari Grandi. Suomessa näitä ei edes joka marketista saa vaan pitää lähteä jonnekin Helsinkiin asti hakemaan, toisin kuin täällä. Joka CVS on näillä varustettu ja dollarin pullohinnalla tullut litkittyä enemmän kuin vettä.

Limuautomaatit
Täällä joissain ravintoloissa on limukoneet josta saa about sataa eri makua. En vaan enää tiedä, miten pystyn elämään ilman persikka-Fantaa ja mansikka-Pepsiä.

Puutarhurit

Äiti on jo pelotellut, että nurmikko odottaa leikkaamista kun tuun kotiin. Miun ei oo kokonaiseen vuoteen tarvinnu kiivetä ruohonleikkurin selkään, koska meksikolaiset ruohonleikkaajat ovat hoitaneet sen. Aina maagisesti kahdesti viikossa ruoho on lyhentynyt siistiksi, mutta nyt täytyy taas palata maan pinnalle ja todeta, että se nurmi ei tosiaan lyhene itsestään.

Ruffles:n Cheddar & Sour Cream -sipsit
Parhaita perunalastuja ikinä!

Tj0

Miulla on nyt viimeiset pari päivää ollu tosi kiire tehdä ei mitään, joten oon näköjään unohtanu päivittää blogiakin! Oon nyt tässä radiohiljaisuuden aikana pakannutkaiken täällä olevan omaisuuteni kolmeen matkalaukkuun ja about miljoonaan pieneen nyssäkkään ja muuttanut pikkuruisesta huoneestani alakerran kivaan vierashuoneeseen. No kidding, tykkään tästä enemmän kuin siitä edellisestä!

Muutin siis viime viikon torstaina ja uusi au pair saapui lauantaina. Maanantai ja tiistai oltiin molemmat yhdessä töissä ja koutsasin häntä alkuun, että selviäisi sitten keskiviikosta eteenpäin omillaan. Nyt oon sitten keskiviikosta alkaen loisinut vierashuoneessa tekemättä mitään. Nukkunut pitkään, pelannut Pokemon GO:ta sängystä käsin (koska on ihan liian kuuma ulkoilla) ja katsonut hyllystä löytyneitä Barbileffoja.

Tuntuu tosi hassulta ajatella, että tää vuosi on jo ohi ja enää on travel month jäljellä ja muutaman viikon päästä oon jo takaisin Suomessa. Laitoin tänään jo äitille tilauksen, millaiset leivät haluan hänen tekevän miulla kentälle (ruisleipä oivariinilla, kinkulla, aamupalajuustolla ja suolakurkuilla sekä ruisleipä, oivariinilla, metukalla, juustolla ja kurkulla)! Tää vuosi on mennyt ihan älyttömän nopeesti ja se vielä konkretisoitui tänä viikonloppuna kun koin taas samaa rokkituskaa kuin viime vuonna siitä, etten päässyt tänäkään vuonna Ilosaarirockiin ja koko some täyttyi siitä. Onneksi siellä kuitenkin pikkulintujen mukan satoi ja Ellie Goulding perui, joten en ois sinne ees halunnukkaan! (No oisimpas...) Huomenna kuitenkin aloitan virallisesti miun travel monthin, ensimmäisenä etappina New York, joten tuskin kerkeän reissun päällä hirveästi päivittelemään yhtä luonnoksissa lojuvaa postausta lukuunottamatta.

4th of July

Amerikkalaiset on noin yleisestikin hyvin isänmaallisia jos vertaa esimerkiksi Suomeen (kuvitelkaa kokonainen kansa isäm maan puollustajia suomileijonapaidat päällä), ja kaikki tuo patrioottisuus ainakin kymmenkertaistui maanantaina kun oli tämän "maailman parhaimman maan" itsenäisyyspäivä. Laitoin itsekin sini-puna-valkoista päälle ja lähdin seikkailemaan sateiseen DC:hen.

Himmailtiin ensin sisätiloissa rankkasateelta suojassa, kunnes sen vähän laannuttua lähdettiin kiertelemään ympäri National Mallia. Pariin tuntiin ei ollut määrä tapahtua oikeastaan mitään, joten lähdettiin Chipotleen, joka sattuikin olemaan kiinni! Siinä semisti pettyneenä mentiin California Tortillaan syömään ei-yhtä-hyviä-kuin-chipotlessa mättöjä. Sieltä käveltiin Capitolille kuuntelemaan jotain konserttia ja yhdeksän maissa takaisin National Mallille katsomaan ilotulitusta. Kyseessä oli kuulemma koko maan kallein ilotulitusshow ja nekin rahat meni nyt ihan tuplamerkityksessä taivaan tuuliin, koska pilvet olivat sen verran alhaalla, ettei raketteja pahemmin näkynyt. Niinkuin ei näkynyt muunmuassa Washington Monumentin huippukaan.

How to kaukosuhde

Meillä tuli Eemelin kanssa juuri kaksi vuotta täyteen, josta melkeimpä koko aika ollaan vietetty kaukosuhteessa. Siitä sain sitten idean että kertoisin vähän vinkkejä teille, jotka haaveilette au pairiksi lähdöstä, mutta kainalosta löytyy kuitenkin se toinen puolisko, joka vähän pidättelee. Tiedän, että näitä (meitä) on paljon ja moni jättää lähtemättä juurikin tuon takia, kun pelätään ettei suhde kestä vuoden erossa oloa. Itekkin aikanaan pohdin päässäni hyvinkin paljon tätä asiaa ja tässä sitä lopulta ollaan. Sanon siis kaikille teille, jotka vatvoo poika-/tyttöystävän ja lähtemisen välillä, lähtekää! Lähtekää ihan ehdottomasti. Se suhde ei siihen kaadu ja jos kaatuu, teitä ei ehkä oltu luotu toisillenne. Jälkeenpäin harmittaa kuitenkin kun ei tullut lähdettyä ja tuo itellä oli suurin syy miksi sitten lopulta uskalsin lähteä. Tosiaan näin kaksi vuotta ensin eri puolilla Suomea ja nyt eri mantereilla eläneenä voin sanoa tietäväni jotain kaukosuhteessa elämisestä, mutta muistakaa kuitenkin, että jokainen suhde on erilainen eikä nää miunkaan vinkit välttämättä toimi kaikille.

Ihan ensimmäisenä se tärkein eli luottamus. Tää nyt on tottakai itsestäänselvyys ihan "normaalissakin" suhteessa, mutta kaukosuhteessa se on vielä tärkeämmässä osassa. Sitä toista kun ei kuitenkaan pysty kyttäämään koko ajan niin on pakko luottaa, ettei se toinen hölmöile mitään. Sanomattakin selvää, että pitää olla myös vastavuoroisesti sen luottamuksen arvoinen. Me ei Eemelin kanssa onneks olla kumpikaan kovin mustasukkaista sorttia (mitä nyt välillä Xboxille) joten meille tää ei oo ollu se kynnyskysymys, mutta tiedän että joillekin tää voi olla hyvinkin vaikeeta.

Toinen tärkeä juttu on sopia yhteiset pelisäännöt. Eli istutte alas ja keskustelette ihan juurtajaksaen että mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja mikä lasketaan pettämiseksi ja molemmat sitten sitoutuvat noudattamaan näitä sovittuja sääntöjä. En rupea tästä sen enempää neuvomaan, koska jokaisella tosiaan on oma käsitys siitä, mikä on sallittua, mutta täytyy kuitenkin varmistaa, että se toinen on samalla aaltopituudella. Voitte ihan vaikka kirjoittaa paperille ylös. Ja tottakai ajan kuluessa, jos ne sovitut säännöt ei tunnukaan hyvältä, voitte aina puhua uudemman kerran ja keskustella niistä. Se on ihan ok.

Sopikaa aina milloin näätte seuraavan kerran. Pois lähtiessä voi tulla aina vähän huono fiilis kun ei tiedä milloin hamassa tulevaisuudessa näkee seuraavan kerran. Helpottaa ikävää huomattavasti, kun on sovittu että nähdään esim ensi kuussa ja suunniteltu jo kaikkea kivaa. Pyrkikää myös pitämään aika tapaamisten välillä niin lyhyenä kuin mahdollista. Tälleen mannertenvälisessä suhteessa tuo näkeminen on tietenkin vähän hankalaa ja kallista, mutta jos rahatilanne antaa myöten niin yrittäkää ihmeessä nähdä vuoden aikana. Tai sitten vaan laskette yhdessä päiviä kotiinpaluuseen.

Pitäkää yhteyttä. Suhteen ylläpitämisen kannalta on ihan hirmu tärkeää, että jaatte sen arjen toiselle vaikka satutte nyt olemaan erillään. Nykyään kun se on vielä niin helppoa ja halpaa! Eikä siis tavitse olla edes mitään maailmaamullistavaa asiaa. Meilläkin keskustelunavaajana toimii hyvinkin usein pelkkä kakka-emoji. Jutelkaa myös joka päivä. Tiedän, aina se ei onnistu kiireiden tai jonkun muun syyn takia, mutta pyrkikää siihen. Itestä ainakin on tosi kivaa kuulla just niistä tylsistä arkipäiväisistä asioista ja tuntee olevansa osallisena niissä.

Yhdessä ollessa on hyvä myös koittaa elää ihan normaalia tylsää arkea. Syökää pakastepizzaa ja kattokaa netflixiä, nähkää kavereita ja riidelkää. Sitä ajattelee, ettei haluaisi tuhlata niitä harvoja lyhyitä yhdessäolon hetkiä riitelyyn tai ylipäätään mihinkään muuhun kuin siihen omaan kultaan, mutta miusta se on ainakin yksi isoimmista virheistä mitä voi tehdä. Kaukosuhde nyt yleensä kuitenkin on vain väliaikaista niin sitten tulevaisuudessa yhteenmuuttaessa voi tulla shokkina kun se arki ei olekaan sitä vaaleanpunaista hattaraa, mitä aikaisemmin. Moni suhde onkin kariutunut tuossa vaiheessa juuri tuon takia.

Eläkää omaa elämää. Miusta ylivoimaisesti paras lääke ikävään on pitää itsensä kiireisenä. Kun on paljon tekemistä ei yksinkertaisesti kerkeä ikävöidä tai hädintuskin muistamaan, että siellä jossain on se joku jota pitäisi ikävöidä. Vietä aikaa omien kavereiden ja harrastusten parissa ja tee asioita itseksesi. Kaukosuhteen ehdottomasti paras puoli (kyllä, tässäkin on hyviä puolia) on juurikin tämä, ettei suhde vaikuta niin voimakkaasti muuhun elämään. Kaverit säilyy kun niiden kanssa viettää aikaa. Pitää tosin muistaa ja ymmärtää ettei kokoajan roiku puhelin kädessä tekstailemassa kun pitäisi sosiaalisoitua muiden kanssa.

Näin kahden vuoden kokemuksella voin tosiaan sanoa, että kaukosuhde voi toimia. Nämäkään ohjeet ei tosin ole pomminvarmoja, koska joitain ei vain ole luotu kaukosuhteeseen ja se on ymmärrettävää. Neuvoisin kuitenkin yrittämään, koska yleensä sen saa toimimaan jos se haluaa saada toimimaan. Ja kannattaa lohduttautua ajatuksella että se on kuitenkin vain väliaikaista. Teillä on koko elämä aikaa toisillenne ja sen toisen naama alkaa kuitenkin ärsyttämään jossain vaiheessa. Nähkää maailmaa ja eläkää onnellisina! <3