Tänään se iski taas. Koti-ikävä. Whaat? Vietän kotona ja Suomessa vielä yli puoli vuotta ja silti tulee koti-ikävä. Ei hyvää päivää... Koulun tämänpäiväisessä ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlassa Karjalaisten laulua laulaessa todellisuus iski taas vasten kasvoja. Ensi vuonna vietän itsenäisyyspäivää ihan yksin valtameren toisella puolella. Piti oikeasti tsempata, etten ruennut kyynelehtimään siinä periaatteessa ilman syytä. Edessä oli vielä Finlandia-hymni (johon tänään rakastuin ihan todenteolla!) ja Maamme-laulu. Voin sanoa, että oli pitkät minuutit niiden aikana.
Aloin oikeasti miettimään tätä omaa suomalaisuutta. Vaikka tänäänkin oli kylmä ja harmaa päivä ja olisi mieluummin voinut olla missä tahansa maailman kolkassa, niin silti tää on ehdottomasti maailman paras ja kaunein maa. Tänne kuulun. Synnyinmaahan. Haluan nähdä maailmaa mahdollisimman paljon ja kokea erilaisia kulttuureita, mutta silti kotiin on aina hyvä palata. Vaikka Jenkkeihin lähdenkin, ja kuka tietää minne muualle vielä tulevaisuudessa, olen aivan varma siitä, että Suomeen palaan aina lopulta. Kotiin.
En koe olevani mitenkään yli-isänmaallinen, mutta tottakai arvostan kaikkea mitä Suomen eteen on tehty ja mitä se tekee minun eteen (eilenkin pärähti opintotuet tilille ihan hups vaan). Aina sitä ei vaan oikeasti huomaa, miten hyvin meillä asiat on. En nyt rupea tässä kirjoittamaan romaania hyvinvointivaltiosta ja Afrikan lapsista, koska kaikki tietää ne asiat kuitenkin. Välillä on kuitenkin ihan hyvä miettiä tällaisiakin asioita. Eilen satuin vielä katsomaan tämän ja tajusin,että on se Suomikin aika kaunis maa!
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tuli nyt vähän taas tämmönen postaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti