Mikä miussa on vikana?

Nyt joudun taas pitkän ajan jälkeen kysymään tuota itseltäni. 17 matchia takana, eikä perhettä vieläkään. En vaan ymmärrä missä mättää. Onko heinäkuussa oikeasti niin paljon lähtijöitä, ettei perheitä ole tarpeeksi? Vai onko miun seurustelu muka joillekin ongelma? Vai enkö vain ole tarpeeksi pätevän ja hyvän oloinen? Perheillä riittää kiinnostusta korkeintaan siihen yhteen Skypettelyyn asti jos siihenkään. Oon melkein joka yö vahdannut uuden matchin tulemista ja se alkaa pikkuhiljaa turhauttamaan kun tietää jo melko varmasti, että sekään ei tule nappaamaan. Alkaa pikkuhiljaa syömään ihmistä tämä touhu. Oon jo puhuessani asiasta joutunut muuttamaan "kun lähden" muotoon "jos lähden". Entä jos miun haave jääkin toteutumatta enkä pääsekään lähtemään?

Tänäaamuna huomatessani, että jälleen yksi perhe oli poistunut profiilistani, pyörin reilun tunnin sängyssä ja mietin mitä varasuunnitelmia miulla on. Oon niidenkin suhteen aika umpikujassa. Lähdössä olen joka tapauksessa, mutta lähdenkö heti kun oikea perhe vain sattuu kohdalle sitten joskus marraskuun pimeinä iltoina vai siirränkö koko homman suosiolla ensi kesään? Entä missä asun? Kotoa haluaisin muuttaa pois Tampereelle, mutta Eemelin ja Samun kämpässä ei pahemmin ole tilaa enää kolmannelle. Hakisinko töitä vai eläisinkö vuoden sossun rahoilla? Ja entä jos päätänkin lähteä heti kun mahdollista? Eihän silloin olisi enää järkeä muuttaa mahdollisesti pariksi kuukaudeksi. Mutta ei kotonakaan hirveesti mitään ole. Mielessä kävi myös ottaa äkkilähtö Australiaan au pair -hommiin puoleksi vuodeksi.

Tästä päästään aasinsillalla näppärästi miun tulevaisuudensuunnitelmiin, joita ei ole. Hyväkin päivä on pilalla heti kun törmätään äidin kanssa johonkin tuttuun ja käydään suurinpiirtein tämä keskustelu:

Tuttu: No milläs luokalla sinä oot?

Minä: Abiluokalla eli just kirjotin.

T: Aijaa, no mitäs meinasit nyt lukion jälkeen?

M: En tiiä.

*Äiti katsoo merkitsevästi*

M: Niin tai no on ollu vähän suunnitelmissa Amerikkaan lähteä.

T: Vautsi! Mitä tekemään?

M: Au pairiksi.

T: No jokos siulla on perhe ja kaikki?

M: Ei oo vielä.

T: Minnekäs päin olit aatellu?

M: No en tiiä sitäkään vielä...

Eli jos tätä nyt lukee sukulaiset ynnä muut tutut, jotka on mm. tulossa miun ylioppilasjuhliin niin pliis, älkää pilatko miun päivää ja pakottako minuu käymään tuota keskustelua sen tuhannennen kerran!