Miulla on nyt takana päin yksi elämäni ehdottomasti parhaimmista viikoista. Näin aivan upeita paikkoja, kokeilin uusia asioita, poltin nahkani (taas) auringossa, nukuin pitkästä aikaa teltassa, paijasin kissoja enemmän kuin varmaan koko vuoden aikana yhteensä, heitin talviturkin Tyyneenmereen, vittuilin ruotsalaisille jääkiekosta sekä ennen kaikkea tutustuin moneen uuteen mahtavaan tyyppiin! Olin tosiaan siis yksin reissussa enkä voi valittaa. Yksin reissaamalla tutustuu paremmin uusiin ihmisiin kun ei ole sitä tuttua ja turvallista kaveria siinä ja on pakko bondata muiden kanssa. Suosittelen siis ehdottomasti kaikille! Niin ja kyseessä oli siis Au Pair Adventuresin Hawaii Big Island tour.
Miun reissu alkoi jo toissalauantai-iltana, jolloin lähdin Baltimoreen nukkumaan lentokentän lattialle. Lento oli aikaisin sunnuntaiaamuna, eikä siihen aikaan kulkenut vielä mitään julkisia. Nyt voi ainakin raksia tuonkin pois bucket listista!
Alunperin oli siis tarkoitus lentää Baltimore-Denver-Honolulu-Kona, mutta Denveriin laskeuduttaessa sain tekstiviestillä tiedon, että tuo Denver-Honolulu -pätkän kone onkin nelisen tuntia myöhässä teknisten ongelmien ja koneenvaihdon takia. Tämä tarkoitti myöskin sitä, että olisin Honolulussa missannut tuon Konaan lähtevän koneen. Noh eikun vaan jonon jatkeeksi Unitedin asiakaspalveluun, jossa siis oli jokunen muukin kyselemässä vaihtoehtoisia lentoja. Sain sitten uuden lennon San Franciscoon ja sieltä Konaan sekä 10 dollarin ruokakupongin hyvitykseksi. Pääsin lopulta Konaan puolisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä ja miitattiin muiden samaan aikaan tulleiden tyttöjen kanssa ja otettiin taksi hotellille, jossa yövyttiin ennen tourin alkamista maanantaina.
Aamulla herättiin sateiseen aamuun (kyllä, Havaijillakin sataa!) ja aamupalan jälkeen oppaamme Mitchell nappasi meidät kyytiin ja ajettiin toiselle hotellille, jossa tavattiin loput ryhmästä. Alkuhöpinoiden ja lappujen täyttämisen jälkeen pakattiin itsemme autoon ja ajettiin Targetiin ja Costcoon ostamaan kaikki viikon ruuat (ja juomat). Pakattiin kylmälaukut ja traileri kivassa vesisateessa ja lähdettiin ajamaan kohti rantaleirintäaluetta. Siellä puhelinyhteyden ulottumattomissa aloimme kasata leiriä, jonka jälkeen käytiin meressä uimassa ja boogie boardailemassa samalla kun pari tyyppiä alkoivat tehdä ruokaa illaksi.
Miun reissu alkoi jo toissalauantai-iltana, jolloin lähdin Baltimoreen nukkumaan lentokentän lattialle. Lento oli aikaisin sunnuntaiaamuna, eikä siihen aikaan kulkenut vielä mitään julkisia. Nyt voi ainakin raksia tuonkin pois bucket listista!
Aamulla herättiin sateiseen aamuun (kyllä, Havaijillakin sataa!) ja aamupalan jälkeen oppaamme Mitchell nappasi meidät kyytiin ja ajettiin toiselle hotellille, jossa tavattiin loput ryhmästä. Alkuhöpinoiden ja lappujen täyttämisen jälkeen pakattiin itsemme autoon ja ajettiin Targetiin ja Costcoon ostamaan kaikki viikon ruuat (ja juomat). Pakattiin kylmälaukut ja traileri kivassa vesisateessa ja lähdettiin ajamaan kohti rantaleirintäaluetta. Siellä puhelinyhteyden ulottumattomissa aloimme kasata leiriä, jonka jälkeen käytiin meressä uimassa ja boogie boardailemassa samalla kun pari tyyppiä alkoivat tehdä ruokaa illaksi.
Liekkö jet lag tai mikälie ollut, mutta seuraavana aamuna ei enää seitsemän jälkeen meinannut uni maittaa, joten heräsin ihan suosiolla ottamaan kuvia aamuisesta rannasta ja ruuan perään kysyessäni jouduin itse nakitetuksi aamupalan laittoon.
Laitettiin teltat kasaan ja lähdettiin ajamaan parikymmentä minuuttia etelään jollekin kivikkorannalle snorklaamaan. Voin sanoa, että oli muuten siistiä! Ekaa kertaa snorklaamassa ja minä, maailman huonoin uimari ja vielä huonompi sukeltaja, tykkäsin ihan älyttömästi. Onneksi oli nuo kelluntaliivitsydeemit, koska muuten olisin oikeasti varmaan hukkunut tai jotain. Mutta oli kyllä tosi siistiä nähdä kaikkia värikkäitä kaloja ja koralleja eikä vaan niitä väsyneitä järvikasveja, mitä mummolan rannan sameasta vedestä just ja just erotti. Snorklailtiin siellä joku tunti, jonka jälkeen ajettiin jäätelöbaarin kautta Black Sand beachille snorklailemaan merikilpikonnien kanssa!
Yövyttiin seuraavat kolme yötä Volcano National Parkissa. Keskiviikkoaamuna otettiin suunnaksi South Point eli Havaijin ja samalla 50:n Yhdysvaltain osavaltion eteläisin kohta, josta hypättiin kaikki vuorollamme kalliolta alas mereen! Pudotusta oli kymmenisen metriä ja alla kirkas, turkoosi valtameri. Mitchellilla ja ruotsalaisella Hanneksella oli GoProt matkassa, joten näistä kuvista propsit kuuluvat heille!
Vaikeinta ja pelottavinta tuossa koko touhussa oli kyllä tuo ylös kiipeäminen noita ruosteisia tikkaita pitkin. Pikaisen päiden laskennan jälkeen todettiin, ettei kukaan ollut hukkunut, eikä Leroy Ellis (hai) ollut syönyt ketään, joten jatkettiin matkaa kämäiselle parkkipaikalle, josta lähti vaellusreitti Green Sand Beachille. Matkaa sinne oli muutama kilometri kivasti pöllyävässä oranssissa missälie maa-aineksessa. Ja siis se hiekka siellä oli nimensä mukaisesti vihreää! Maaperä siinä kohdassa erittää oliviini nimistä mineraalia, joka värjää hiekan vihreäksi. Koska sitä esiintyy vain tuolla South Pointin alueella, on sen kerääminen kiellettyä ja lentokentällä esimerkiksi saa satojen dollarien sakot jos jää kiinni vihreän hiekan (tai ihan kaiken muun eloperäisen tavaran) salakuljettamisesta. Vietettiin tuolla rannalla aikaa uiden ja haita kesyttäen, kunnes lähdettiin vaeltamaan takaisin pakulle ja miunkin olkapäissä ja kasvoissa alkoi olla jo tutun punertava sävy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti