Jouluturinoita + koti-ikävä

Teki mieli tulla kirjoittamaan jotain, mutta en vaan tiiä mitä. Täällä rulla kaikki hyvin. Tavalliseen malliin. Ei mitään uutta. Joulu tulee tännekin ja kävin sen kunniaksi tänään ostamassa perinteisen Ugly Holiday Sweaterin ja housut. Sain viime viikolla postissa 10 kilon paketin täynnä suklaata ja joululahjoja ja oon nyt Fazeria mättänyt kaksin käsin niin, että joulukilot saadaan varmaan jo enne joulua! Meille haettiin myös toissapäivänä joulumänty ja sekin koristeltiin tyttöjen kanssa suurimmaksi osaksi ihan sovussa.

Ekaa kertaa koko aikana voisin sanoa, että on pientä koti-ikävän poikasta. Oikeastaan ensimmäiset merkit ilmenivät jo kiitospäivänä. Pöydässä istuessa tuli tosi hassu olo, että jotain olennaista puuttui. Ne tutut ihmiset, joiden takia noita juhlia vietetäänkin. Nyt kun vielä tietää, että kaikki siellä kotona ovat valmistautumassa juhlimaan ja viettämään aikaa keskenään ja itse on täällä maailman toisella puolella käytännössä ihan vieraiden ihmisten kanssa, tulee vähän haikea olo ja miettii, miksei vaan ostanut lentolippuja jouluksi kotiin. Suomessa koittaa jo jouluaatto, joka meillä on ihan tavallinen päivä. Skypetellähän voi, mutta ei se ole sama.

Kaikki luistaa hyvin ja se ei tässä nyt edes olekaan ongelmana. Tiedän kyllä, että tää on vaan ohimenevää ja en todellakaan ole tulossa kotiin vielä vähään aikaan (ja äitin ei tarvii rueta nyt päivittelemään)! Suomi-jouluja nyt kerkeää viettämään vielä vaikka kuinka monta, mutta täällä tuskin kovin monesti olen. Miulla on onneksi täällä glögiä, torttutarpeita ja kunnon säätämisen jälkeen myös vihdoin Suomi-Spotify, joilla koti-ikävää saa lievitettyä. Yritän selvitä joulusta mahdollisimman nopeasti ja sen enempiä miettimättä ja keskittyä ensi viikkoon, koska ollaan tehty Suomi-tyttöjen kanssa aika huippuja pläänejä uudeksi vuodeksi! Sen enempää en nyt tässä paljasta, mutta siihen liittyy läheisesti tämä:

Hanukkah

Unohtunut ihan kirjoittaa tästä viime viikolla meidän arkeen kuuluneesta pikku rutiinista eli Hanukasta! Miullahan on siis käynyt siinä mielessä tosi hyvä tuuri, koska host-isä on juutalainen ja host-äiti kristitty, niin saan viettää täällä sekä joulua että hanukkaa. Meillä sitä ei juhlittu ihan niin isosti kuin esimerkiksi muutaman kaverin perheissä, koska joulu kuitenkin jo odottaa nurkan takana, mutta oli silti kiva päästä osaksi tätä vähän pienimuotoisemminkin.

Kaikki on varmaan nähneet niitä perinteisiä yhdeksänhaaraisia hanukkakynttelikköjä. Miulle tuli täysin yllätyksenä, että niitä on myös erilaisia ja en muista nyt kenenkään kuvissa ja snäpeissä nähneeni niitä perinteisiä. Jokatapauksessa ideana on siis, kun hanukka kestää kahdeksan päivää, joka päivä sytytetään yksi kynttilä enemmän kuin edellisenä, samaan tyyliin kuin me kristityt adventteina, ja sitä yhdeksättä käytetään sytyttämiseen. Samalla lauletaan joku heprean (?) kielinen laulu. En millään tajunnut sitä viisua, vaikka sanat oli nenän edessä ihan länsimaalaisillakin kirjaimilla ja muutamana vikana iltana en enää edes jaksanut yrittää... Tuolla kynttelikön takana näkyy myös noita hyrriä (unohdin oikeen nimen) joilla lapset voi pelata uhkapelejä pikkukolikoista, suklaasta tms. Juutalaiset kun eivät joulua vietä, niin he saavat lahjat hanukkana. Tyttöjen täti oli heille ostanut joka illaksi pienet lahjat. Ja pienellä tarjoitan oikeasti pientä. Rannekoruja, pyyhekumeja, kuviolaastareita sun muuta hauskaa krääsää. Tätä kesti siis sunnuntaista sunnuntaihin ja kuten sanottu niin ihan kiva oli tälläisessäkin olla mukana.

Oi maamme Suomi

Itsenäisyyspäivä se valkeni täälläkin ja sää ainakin oli näköjään parempi kuin siellä Suomessa. Oltiin alueen muiden Suomi-au pairien kanssa suunniteltu jo pitkään, mitä tehdään itsenäisyyspäivänä ja niin sitten Sofie ja Sandra nappasivat miut ja pullakopan matkaan ja ajettiin Alexandriaan Jasmiinan luokse. Tytöt olivat siellä kokanneet makaroonilaatikkoa ja lihapullia ja perunamuussia ja muut toivat mukanaan kaikenlaista suomiherkkua.

Siinä ladottiin lautaset täyteen samalla kun laitettiin linnanjuhlat pyörimään telkkariin, Me ei boolia saatu, vaikka sitä kovasti sohvalta huudeltiinkin, mutta glögiä oli onneksi monen sorttista. Jasmiinan host-perhe kävi välillä ovella kurkkimassa ja ihmettelemässä meitä suomalaisia, jotka katsotaan kaksi tuntia ihmisiä kättelemässä presidenttiä.

Hassuja ja aika minimalistisiahan nämä Suomen perinteet ovat verrattuna Fourth of Julyn ilotulituksiin ja barbeque-bileisiin, mutta toisaalta tää on ihan hauskaa. Oon aika ylpee että oon suomalainen.

Thanksgiving

Torstaina oli siis Thanksgiving eli kiitospäivä, joka tarkoitti minulle vapaapäivää! Nukuin vähän univelkoja pois ja vihdoin, kun jaksoin nousta ylös, lähdin alakertaan seuraamaan kiitospäivävalmisteluita ja autoin nuoremman tytön kanssa kalkkunan täytössä.

Tyttöjen täti oli tullut jo edellisenä iltana ja viiden maissa saapuivat loputkin vieraat, yaija, serkut sekä serkkujen serkut. Yhteensä meitä oli siis 15. Kalkkunan valmistumista odotellessa katsottiin perinteistä kiitospäivän jalkapallo peliä, kunnes lopulta päästiin pöydän ääreen!

Pöydässähän oli siis perinteisesti se melkein 13kg kalkkuna, stuffingia ja karpalohilloa ynnä muuta syötävää. Vähän oli pettymys, koska ei nimittäin vedä mitenkään vertoja suomalaiseen joulupöytään, mutta kyllä sitä silti ihan onnellisena söi navan täyteen. Olin onneksi varautunut ruokavauvan kestävällä mekolla!

Olin laiska ja nössö enkä lähtenyt enää puoliltaöin kaupoille haalimaan Black Friday -tarjouksia, mutta aamulla oli kello soimassa jo kahdeksalta ja tuntie myöhemmin napotin jo bussissa matkalla Tyson's Corneriin. Siellä meni sitten loppupäivä Visaa vingutellessa ja ei oo hirveesti enää pätäkkää jäljellä tuon jälkeen... Ja vaikkei se meininki nyt ihan tappeluksi asti yltynyt, sain silti vasemman käteni kipeäksi ihan puhtaasti painavien ostoskassien kantamisesta. Mutta ompahan nyt joululahjat suurimmaksi osaksi hankittu!

Vaikka meillä ei nyt käytykään sitä elokuvatyylistä kierrosta juhlapöydässä, jossa jokainen luettelee mistä on kiitollinen, mietin sitä itse päässäni ja viimeistään sunnuntaina valokuvia (jotka on lojuneet yli neljä kuukautta laatikossa) seinälle laittaessa tajusin, miten sitä onkaan saanut niin paljon hienoja ihmisiä ympärilleen ja kokemuksia, joista olla kiitollinen. Aina sitä ei muista edes ajatella saatikka sanoa, mutta oon silti ihan mielettömä kiitollinen kaikille, jotka jaksoi ja jaksaa vieläkin tsempata ja laittelee viestiä ja kyselee kuulumisia vaikka ite oon tämmönen laiska ja huono pitämään yhteyttä. Puhumattakaan siitä, miten kiitollinen oon tästä mahdollisuudesta ja kokemuksista täällä, sekä uusista mahtavista tyypeistä, joita olen täällä tavannut! En voi luvata olevani aktiivisempi pitämään yhteyttä, mutta yritän kovasti ja haluan kaikille nyt sanoa ihan yhteisesti: Kiitos!

Au pairin elintärkeät sovellukset

Skype, WhatsApp
Koska kukaan ei enää lähetä kirjeitä ja sähköpostikin on jo vähän vanha juttu, on nämä kaksi vallan mainio tapa pitää yhteyttä valtameren yli. Viestit ja puhelut menevät perille sekunnissa ja mikä parasta: se ei maksa mitään! Ainoastaan nettiyhteyden, jonka nyt löytää jokaisesta Starbucksista ja Mäkkäristä. Hieno juttu varsinkin tuossa Skypessä, mitä mummikin jaksaa joka kerta ihmetellä ja päivitellä, että siinä oikeasti näkee toisen. Voi vaikka, kuten allekirjoittanut eilen, osallistua lettukesteille sillä erotuksella, että itse ei niitä lettuja saa...

Muuntaja
Latasin tälläisen eilen itselleni ja voin sanoa, että on näppärä. Mitä turhaan opetella farenheitteja, maileja ja dollarin kursseja, kun kone voi tehdä sen puolestasi. Vaihtoehtoisesti voit vaan puhua celsiuksilla, kilometreilla ja euroilla ihan vaan vittuillaksesi tyhmille amerikkalaisille, jotka nyt ovat ihan vaan omaa tyhmyyttään ottaneet eri mittayksiköt kuin koko muu maailma.

Google Maps
Tarviiko tätä edes selittää? Uudessa paikassa, uudessa maassa nyt menee parhaimmallakin suunnistajalla sormi suuhun kun ei aluetta tunne ollenkaan. Ja jotta ei tarvitsisi kuitenkaan paljastaa olevansa eksyksissä oleva turisti ja kaivaa isoa paperikarttaa repun pohjalta, apuun tulee taskukokoinen koko maailman kattava kartta, joka neuvoo vielä ihan kädestä pitäen mistä pitää kääntyä ja minne. Ei tarvitse meidän suomalaistenkaan irrottautua periaatteistamme ja kysyä apua!

Paikallinen metrosovellus
Vaikka ainakaan tämä DC:n metrosovellus ei kovin luotettavasti toimi, se on silti pakko olla viemässä tilaa kännykän muistista, Miten muuten osaisin jäädä oikealla asemalla pois ja mistä tietäisin pitääkö liukuportaat juosta vai ei?

Tinder
Koska vuoden toisessa maassa asumisen ei suinkaan tarvitse tarkoittaa myös vuoden selibaattia. Au pairina voi olla hankalaa tutustua paikallisiin ja koska au paireista (villi veikkaus) 97% on tätä kauniimman sukupuolen edustajaa, voi miesseuran löytäminen olla melkoinen haaste. Onneksi on Tinder, jossa voi löytää ihan vaan kavereita "not looking for anything"-tekstin avulla, sitä hetken huumaa, saada kontakteja college partyihin sekä parhaassa tapauksessa löytää sen kaverin hoitamaan paperisotaa green cardin hankkimista ja american dreamin jatkamista varten.

Sanakirja.org, Google Kääntäjä tms.
Koska aina ei vaan muista.

Facebook
Pääasiassa au pair ryhmissä surffailuun ja seuran hakuun. Hyvin tehokas uutiskanava myöskin, pysyy hyvin kartalla Euroopan maahanmuuttokriisistä vaikken sitä edes hyvin aktiivisesti seuraa, eikä se näitä amerikkalaisia kinosta. Toimiva myös Suomi-kamujen stalkkailuun ja joko heidän tylsälle elämälle naureskeluun tai vaihtoehtoisesti kadehdintaa niitä kohtaan, jotka jo ovat jatko-opiskelemassa ja tietävät tasan tarkkaan, mitä haluavat olla isoina.

Instagram
Maisemakuvia, koko ajan enemmän amerikkalaistuneimpia selfieitä, sekä koti-ikävissään postattuja throwback-kuvia varten. Päätarkoituksena herättää kadehdintaa seuraajien keskuudessa ja ylistää, miten upeaa elämä onkaan täällä suuressa, mahtavassa Amerikassa. Tägeiksi tottakai joka kerta #aupair, #traveling, #usa sekä tietenkin se kaikkien tuntema #finnishgirl.

Suomijuntteilua

Lauantaina vietin ihan kunnon Suomi-päivää. Joku Suomi-yhteisö järjesti tässä meidän lähellä suomalaiset joulumarkkinat ja pitihän sinne nyt päästä. Host-perhekin innostui lähtemään mukaan, joten lähdettiin koko poppoo ihmettelemään suomalaisia juttuja ja karjalanpiirakoita. Nuorempi tyttö, rakastui myynnissä olleeseen muumi-piparkakkutaloon ja arvatkaas kenen pitää nyt tähtitorttujen ja karjalanpiirakoiden lisäksi alkaa vääntää vielä piparkakkutaloa! Ohessa kuva viime jouluisesta mökistä pitkän kasaamisen ja monen kirosanan jälkeen

Nailed it...

Host-perheellä oli muita menoja loppupäiväksi, joten he lähtivät vähän aikaisemmin pois ja jäin itse odottamaan Sofieta ja Sandraa, jotka tulivatkin pian. Kierreltiin paikka läpi ja hävettiin silmät päästämme, kun tajuttiin että joku voi ehkä ymmärtää meidän juttuja. Ruisleivät kainalossa käytiin merkkaamassa itsemme karttaan ja lähdettiin suuntaamaan kohti Ikeaa.

Pysähdyttiin matkan varrella T.J. Maxxissa, koska Sofie tarvitsi autolaturin. Tytöt lähtivät sitten uusien toppatakkien ja itse auto-kännykkätelineen ja minkälie käsivarsikännykkävyön kanssa. Meinasi se autolaturikin melkein unohtua... Entistä näkäisempinä päästiin vihdoin Ikean lihapullien ääreen.

Ikeashoppailujen jälkeen tytöt heitti miut metrolle, josta junailin itteni kotiin mussuttamaan näkkileipää ja irtokarkkia. Kyllä on aika siistii olla suomalainen <3

It's the most wonderful time of the year

Taisin vissiin jossain vaiheessa mainita, että täällä alkoi joulu heti kun saatiin halloween pois päiväjärjestyksestä. Punaista ja vihreää on joka puolella ja koristeetkin on jo laitettu. Toissaviikollakin paistateltiin päivää reilussa parissakymmenessä lämpöasteessa ja katseltiin kun Bethesdan keskustaan pystytetään joulukuusta. Joensuussa ainakin taisi viime viikonloppuna olla jo joulunavaus ja täälläkin se avattiin ainakin National Harborin puolesta. Lähdettiin Evelinen ja kahden hänen kaverinsa kanssa katsomaan tuota Tree Lighting -seremoniaa. Näin oli myös muutama muu ajatellut. Seisottiin ainoalla National Harboriin vievällä exitillä varmaan 45 minuuttia ja jänskättiin keretäänkö näkemään tuota valojen sytytystä ollenkaan. Autoletka alkoi kuitenkin hiljalleen liikkua ja saatiin auto parkkiin 5:50, kun seremonia alkoi tasan 6. Aluksi oli kaikenmaailman esityksiä ja joululauluja ja taisi siellä joku lihava punainen ukkokin käydä pyörähtämässä, ennen kuin kuusi valaistiin. Hetken aikaa katseltiin niitä just amerikkalaistyylisiä isoja, kirkkaita ja värikkäitä valoja, jonka jälkeen sitten siirryttiin katsomaan kun ammutaan taas pari miljoonaa taivaalle ilotulitteiden muodossa. Ei siinä, hienolta näytti ja kiitos kameran sarjakuvaus-toiminnon, tuli pelkästään ilotulitteista otettua toistasataa kuvaa...