Tuntuu semisti oudolta, kun ei ole enää koulua, kirjoituksia eikä muutakaan opiskelua. Lähdin matikan kirjoituksista suoraan Tampereelle, tulin sieltä sunnuntaiaamuna ja maanantaina lähdinkin jo Rukalle. Eilen sieltä palatessa iski heti kotiovesta sisään astuessa oudon tyhjä fiilis kun ei ole enää mitään tekemistä tai velvollisuuksia koulun suhteen. Olen nyt tämänkin päivän maannut sängyssä ja katsonut animea ja lukenut uusia au pair -blogeja.
Kaiken viimeviikkoisen säätämisen jälkeen miun hakemus on vihdoin valmis! Keskiviikkoaamuna Culrutal Caren toimistolta soitettiin ja kerrottiin, että miut on nyt virallisesti hyväksytty au pair -ohjelmaan. Samana päivänä oli myös tullut perhe-match Kaliforniasta, mutta kun kirjauduin profiiliini, ei sitä enää ollut siellä. Eivät vissiin halunneet minua heille...
Tänään kuitenkin olin saanut uuden matchin Kaliforniasta. Perheeseen kuuluu isä, äiti sekä 7-,5- ja 3-vuotiaat pojat. Hakemuksessa ei perheestä kerrottu kuin perustiedot ja suurin osa hakemuksesta oli tyhjä. Perhe vaikutti kuitenkin ihan äärettömän mukavalta, mutta nuo poikien iät lähinnä epäilyttävät. En ole ikinä huolehtinut 3-vuotiaista ja joutuisin olemaan päivät pienimmän kanssa kotona. Itse haluaisin, että lapset olisivat ainakin koulu- tai tarhaikäisiä, joten tämä perhe ei siinä suhteessa ole se oikea. Perheen äiti oli jo laittanut sähköpostia ja kysynyt, jos voisimme skypetellä, mutta kutsu tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että missasin sen. En ole vielä vastannut viestiin, koska ajattelin odottaa yön yli ja miettiä perhettä. Luulen kuitenkin, että tämä perhe ei ole se "minun perhe", koska se ei siltä alusta asti tuntunut.
Rupesin miettimään myös, olenko liian nirso perheiden suhteen. Yleensä jokaikisessä asiassa, oli kyse sitten uusista vaatteista tai puhelimista tai mistä vaan, vatvon asioita mielessäni pitkään, enkä vain tunnu löytävän mieleistäni kun mikään ei ole täydellinen. Pelkään, että niin käy myös tämän host-perheen etsimisen kanssa. Toisaalta tämä ole periaatteessa vasta toinen match, jonka pääsin näkemään, joten vielä ei ehkä ole syytä huoleen. Better safe than sorry, eli mieluummin odotan sellaista perhettä, johon oikeasti tuntuisi hyvältä mennä, kuin otan ei-niin-kivan perheen, joka nyt sattuu miulle heti matchautumaan. Kyllä se oikea perhe vielä jossain odottaa!
Niin ja otsikkoon viitaten; jos nyt pääsen lähtemään toivomanani päivänä, lähtöön on enää tasan 100 päivää! Apua!
Kaiken viimeviikkoisen säätämisen jälkeen miun hakemus on vihdoin valmis! Keskiviikkoaamuna Culrutal Caren toimistolta soitettiin ja kerrottiin, että miut on nyt virallisesti hyväksytty au pair -ohjelmaan. Samana päivänä oli myös tullut perhe-match Kaliforniasta, mutta kun kirjauduin profiiliini, ei sitä enää ollut siellä. Eivät vissiin halunneet minua heille...
Tänään kuitenkin olin saanut uuden matchin Kaliforniasta. Perheeseen kuuluu isä, äiti sekä 7-,5- ja 3-vuotiaat pojat. Hakemuksessa ei perheestä kerrottu kuin perustiedot ja suurin osa hakemuksesta oli tyhjä. Perhe vaikutti kuitenkin ihan äärettömän mukavalta, mutta nuo poikien iät lähinnä epäilyttävät. En ole ikinä huolehtinut 3-vuotiaista ja joutuisin olemaan päivät pienimmän kanssa kotona. Itse haluaisin, että lapset olisivat ainakin koulu- tai tarhaikäisiä, joten tämä perhe ei siinä suhteessa ole se oikea. Perheen äiti oli jo laittanut sähköpostia ja kysynyt, jos voisimme skypetellä, mutta kutsu tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että missasin sen. En ole vielä vastannut viestiin, koska ajattelin odottaa yön yli ja miettiä perhettä. Luulen kuitenkin, että tämä perhe ei ole se "minun perhe", koska se ei siltä alusta asti tuntunut.
Rupesin miettimään myös, olenko liian nirso perheiden suhteen. Yleensä jokaikisessä asiassa, oli kyse sitten uusista vaatteista tai puhelimista tai mistä vaan, vatvon asioita mielessäni pitkään, enkä vain tunnu löytävän mieleistäni kun mikään ei ole täydellinen. Pelkään, että niin käy myös tämän host-perheen etsimisen kanssa. Toisaalta tämä ole periaatteessa vasta toinen match, jonka pääsin näkemään, joten vielä ei ehkä ole syytä huoleen. Better safe than sorry, eli mieluummin odotan sellaista perhettä, johon oikeasti tuntuisi hyvältä mennä, kuin otan ei-niin-kivan perheen, joka nyt sattuu miulle heti matchautumaan. Kyllä se oikea perhe vielä jossain odottaa!
Niin ja otsikkoon viitaten; jos nyt pääsen lähtemään toivomanani päivänä, lähtöön on enää tasan 100 päivää! Apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti