Tänä viikonloppuna oon tehnyt kaikenlaista postaamisen arvoista, enkä viitsi niitä kaikkia laittaa yhteen kilometripostaukseksi, teen ne erillään. Oikeastaan miun piti tää kirjoittaa jo eilen, mutta olin niin rättipoikkiväsynyt, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Koitan ehkä huomenissa kirjoitella sitten sunnuntaista!
Lauantaina nähtiin vihdoin ja viimein suomalaisen Beedan kanssa DC:ssa. Beeda ei ollut vielä käynyt Georgetownissa, joten lähdettiin pyöriskelemään sinne. Vaikka itsekin olen sitä pääkatua rampannut eestaas, en ollut vielä käynyt joen rannassa, minkä takia sitä Georgetowniin usein tullaankin. Oli tosi nätin näköistä, ja jotenkin kotoisa olo, varsinkin kun bongasin samanlaiset kaiteet, mitä Joensuussa on Penttilän rannassa.
Lauantaina nähtiin vihdoin ja viimein suomalaisen Beedan kanssa DC:ssa. Beeda ei ollut vielä käynyt Georgetownissa, joten lähdettiin pyöriskelemään sinne. Vaikka itsekin olen sitä pääkatua rampannut eestaas, en ollut vielä käynyt joen rannassa, minkä takia sitä Georgetowniin usein tullaankin. Oli tosi nätin näköistä, ja jotenkin kotoisa olo, varsinkin kun bongasin samanlaiset kaiteet, mitä Joensuussa on Penttilän rannassa.
Päivä oli meille suomalaisille eskimoille vähän turhan kuuma, joten kateellisina katsottiin noita leikkiviä lapsia...
Lähdettiin takaisin pääkadulle ja lähdettiin etsimään jotain paikkaa, missä syödä. Georgetownissa ei pikaruokaloita ihan liikaa ole toisinkuin esim Chinatown (joka tosin on periaatteessa pelkkää ravintolaa), joten saatiin kävellä melkeimpä kadun toiseen päähän, josta sitten löydettiin Chipotle. En ole kyllä ihan hetkeen nähnyt niin vähän salaatilta näyttävää salaattia.
Georgetownin jälkeen oli vielä liian aikaista lähteä kotiin, joten päätettiin lähteä käymään Arlingtonin sotilashautausmaalla, jonne siis on haudattu kaikkien USA:n käymien sotien sotilaita ja muita tärkeitä henkilöitä. Junailtiin sitten itsemme metrolla hautausmaan viereen ja jatkettiin matkaa pääporteille. Kuljettiin hautausmaalle jonkin aularakennuksen läpi, ja oltiin vähän hämmentyneitä, kun ihmiset jonottelivat eri tiskeille ja kaivelivat lompakoitaan. Ei oikein tajuttu, miten homma toimii, mutta olisihan se nyt aika ilkeää tehdä hautausmaasta maksullinen, joten lampsittiin vaan ulos hautausmaan puolelle. Alue oli tosi suuri ja suurimmaksi osaksi identtisiä, valkeita sotilaiden hautakiviä. Käytiin katsomassa Tuntemattoman sotilaan hauta, jota on vartioitu kellon ympäri jo lähemmäs 70 vuotta. Siellä yksi sotilas nytkin ramppasi eestaas ase olalla.
Koska alue siis oli valtava, lämpötila yli 30 astetta ja oltiin kävelty koko päivä, lähdettiin tuon Tuntemattoman sotilaan jälkeen takaisin metrolle. Nyt vasta rupesin googlailemaan tuota Arlingtonin hautausmaata, että osaan vähän faktoja kertoa tähän postaukseen, ja huomasin että siellä olisi ollut myös mm. Kennedyjen ja parin Mannerheim-ristin ritarin hauta. Vähän jäi nyt harmittamaan, joten pitää ehkä tehdä tuonne reissu uudemman kerran. Kannattaa siis aina googlailla nähtävyydet ennen, eikä jälkeen sinne menoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti