sunnuntai 23. elokuuta 2015

The struggle is real

Tää viikko on ollut enemmän ja vähemmän taisteluntäyteinen. Ensin otettiin parina päivänä yhteen nuoremman tytön kanssa ja sitten puhelimien. Sain siis viimein tilaamani puhelimen tiistaina ja vanha S2 sitten varmaan loukkaantui ja lopetti toimintansa heti kun keskiviikkona kävin hankkimassa uuden liittymän ja sim-kortin. Huutelen nyt siis vielä täälläkin, että jos kokee tarvitsevansa miun uutta numeroa, niin voi sitä vaikka facebookissa kysellä. Vanhaan numeroon on turha koittaa ottaa yhteyttä.



Oon ollut taas ihan rättipoikkiväsynyt koko viikon, joten en ole pahemmin mitään hirveän jännää jaksanut tehdä. Luulen, että tää ilmasto väsyttää sen verran, ettei jaksa oikein tehdä mitään. Keskiviikkona kävin kauppareissulla hetken mielijohteesta froyolla ja ihmettelin itsekseni, miten miun alitajunta ei tunne käsitettä "pieni froyo". Niin ja mitä sieltä kaupasta ostin? No kuulkaapas...


...tehdä päräytin makaroonilaatikon! Pitihän se nyt vihdoin aloittaa tää suomiruokien syöttäminen. Tytöt ainakin tykkäsi tosi paljon ja meinasivat syödä tuon koko vuoan. Milloinhan sitä pistäisi lapset tekemään karjalanpiirakoita...

Perjantaina vein nuoremman aamulla leirille, jonka jälkeen vaan hengailtiin vanhemman kanssa kotona, koska hänellä ei ollut tanssitreenejä enää. Lähdettiin koko perheen voimin 11 jälkeen katsomaan nuoremman teatteriesitystä, jonka jälkeen heitin vanhemman kaverilleen yökylään ja nuorempi jäi vielä leirille. Lähdin hakemaan häntä 4 aikoihin, mutta hän ilmoittikin menevänsä kaverilleen, joten olin periaatteessa koko päivän vapaalla. Illemmalla host-isä heitti miut metrolle, josta junailin itteni Viennaan, jossa Beeda oli odottamassa ja jatkettiin matkaa Merrifieldiin ulkoilmaleffaan katsomaan Into the Woods.



Vielä vähän hakusessa tällä uudella kännykällä kuvailu, koska kaikki myöhemmin otetut kuvat näytti suurinpiirtein tältä:


Tälle päivälle ei ollut mitään suunnitelmia ja päätinkin sitten lopulta pitää sen tyhjänä. Nukuin pitkään enkä tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Host-äiti kävi hakemassa sushia, jota sitten syötiin patiolla, pelattiin baseballia takapihalla ja melkeimpä naapuriin eilen muuttanut saksalainen au pair tuli host-isänsä kanssa moikkaamaan. 


Tässä vaiheessa postauksen kirjoittamista host-äiti koputti ovelle ja kysyi haluanko lähteä yayian aka Kreikka-mummon luo syömään ja sitten lähdettiin. Tultiin juuri kotiin ja nyt on pakko aloittaa pakkaaminen huomenaamulla alkavaa Delawaren reissua varten. Molemmat tytöt aloittivat jo alkuviikosta ja mie taas itselleni ominaiseen tapaan edellisenä iltana/yönä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti