Lauantain keikkailun ja väreillä leikkimisen jälkeen heräilin Karennin luota ihan liian aikaisin ja lähdin junailemaan itseäni kotiin. Oltiin sovittu Josin ja muiden tyttöjen kanssa, että lähdetään yhdeltätoista, mutta olin viittä vaille vasta saanut rullailtua itteni skeittilaudalla kotiin. Tyhjensin turhat tavarat huoneeseeni, vaihdoin vaatteet ja pian seurue olikin jo löytänyt tiensä meille ja suunnattiin auton nokka kohti Marylandin pääkaupunkia Annapolisia.
Hieno nimi kauniille kaupungille! Pyörittiin lähinnä tuossa pääkadulla ja harbor-alueella. Ensin lähdettiin etsimään ruokapaikkaa, jonka jälkeen pyörittiin kuin päättömät kanat ympäriinsä ja päätettiin lopulta maksaa $15 40 minuutin boat tourista (inhoan tälläistä finlishiä, mutta en vaan saanut päähäni, mikä boat tour on suomeksi) ja nähtiin Annapolisin sataman lisäksi muutakin rannikkoa.
Veneilyn jälkeen lähdettiin katsomaan jo tuolta mereltä nähty United States Naval Academy. Kellään meistä ei ollut kuitenkaan vielä Amerikan ajokorttia eikä passeja (koska Training Schoolilla oli jankattu että älkää hyvät ihmiset kantako passeja mukananne) mukana, joten ei päästy sisään. Päädyttiin kiertelemään söpöjä pikkukujia ja pääkadulle päästyämme käytiin kansainvälisen suklaapäivän kunniaksi vielä lopuksi jäätelöllä. Oli muuten paras jäätelö, mitä olen pitkään aikaan syönyt!
Se boat tour on veneretki tyttöseni. Aika tuttu kaupunki tämä Anna polis :) Isi kävi loppukesällä -83 ihan puolitosissaan tuon Naval Academyn rekrytoimistossa (vapaa päiviä kun oli minullakin niin kävin monesi Annapolisissa kun DC:hen oli pitkä matka) kyselemässä mahdollisuuksia päästä merijalkaväkeen. Ei kuullostanut ollenkaan fantsulta (ensimmäinen vuosi ilman lomaa, oma auto kielletty ym. ym..) niin ei tullut merisotilaan uraa :) Onneksi. Eikä se ole ihan sattumaa sekään että sinun nimi nyt on Anna eikä sattumaa ole Christine:kään :)
VastaaPoista