Potterhead kun olen, niin miulle koko tän reissun kohokohta oli ehdottomasti tää Orlandon pysähdys ja Harry Potter -teemapuisto. Orlandoon saavuttiin siis aamupäivällä selät bussin penkeillä nukkumisen jäljiltä kipeinä. Hotellilla oltiin taas jo aikaisin, mutta onneksemme meidän huone saatiin juuri siivottua, joten päästiin sinne valmistautumaan ja peittämään väsymyksen jäljet naamoistamme. Tällä kertaa huone oli tosi kiva ja harmitti, kun ei saatu viettää siellä enemmän aikaa kuin yksi yö! Siellä aikamme laiteltuamme, vedettiin red bullit huiviin ja otettiin uber kohti Universal Studioita.
Universal Studiothan on siis yksi mielettömän suuri puisto, mikä käsittää monta pienempää osiota. Meillä oli liput vain Harry Potteriin, joka oli sekin kaksiosainen. Ensimmäisenä mentiin Tylyahoon ja voin sanoa, että pienenä shokkina tuli, miten hieno se oikeasti oli! Pieni sisäinen fangirlini itki sisäisesti ja tuijotin vain suu auki ja ihmettelin sitä kaikkea. Kuvat ei tosiaan kerro sitä, miten upea se todellisuudessa oli, mutta oon vieläkin ihan sanaton, joten ne ehkä kuitenkin puhuu paremmin kuin minä.
Aikamme pyörittyämme menimme Tylyahon juna-asemalle ja siirryimme junan kyydissä puiston toiseen osaan eli Viistokujalle. Ja juna tarkoittaa siis tuota Tylypahkan pikajunaa. Sekin oli tehty juuri niin kuin elokuvissa käytäviä ja loosseja myöten. Ikkunoista näkyi oikeiden maisemien sijaan videolla matka Tylyahosta King's Crossille. Siitä ei saanut kuvia ottaa, mutta sain napattua pari kuvaa itse junasta.
Universal Studiothan on siis yksi mielettömän suuri puisto, mikä käsittää monta pienempää osiota. Meillä oli liput vain Harry Potteriin, joka oli sekin kaksiosainen. Ensimmäisenä mentiin Tylyahoon ja voin sanoa, että pienenä shokkina tuli, miten hieno se oikeasti oli! Pieni sisäinen fangirlini itki sisäisesti ja tuijotin vain suu auki ja ihmettelin sitä kaikkea. Kuvat ei tosiaan kerro sitä, miten upea se todellisuudessa oli, mutta oon vieläkin ihan sanaton, joten ne ehkä kuitenkin puhuu paremmin kuin minä.
Aikamme pyörittyämme menimme Tylyahon juna-asemalle ja siirryimme junan kyydissä puiston toiseen osaan eli Viistokujalle. Ja juna tarkoittaa siis tuota Tylypahkan pikajunaa. Sekin oli tehty juuri niin kuin elokuvissa käytäviä ja loosseja myöten. Ikkunoista näkyi oikeiden maisemien sijaan videolla matka Tylyahosta King's Crossille. Siitä ei saanut kuvia ottaa, mutta sain napattua pari kuvaa itse junasta.
King's Crossin ulkopuolelle oli rakennettu oikeasti pala Lontoota puhelinkoppia, metrotunnelin sisäänkäyntiä ja Englanti-krääsäkojua myöten. Oli siellä myös Poimittaislinja-bussi ja Kalmanhanaukion talot. Hauskaa oli myös se yksityiskohta, että kaikki puiston työntekijät olivat brittejä tai sitten vaan taisivat brittiaksentin täydellisesti. Käytiin tässä vaiheessa syömässä aivan liian kalliit burgerit, joiden jälkeen lähdettiin etsimään Vuotavaa Noidankattilaa, josta päästäisiin Viistokujalle. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, vaan Viistokujalle piti mennä King's Crossin kautta. Noh, annettakoon tämän kerran anteeksi, koska reaktio sisäänkäynnistä kulkiessa oli suurinpiirtein sama kuin Tylyahoon saapuessa.
Tuolla oli oikeasti tosi paljon ostettavaa! Ollivandersilta sai taikasauvoja, Madam Malkinista kaapuja, Weasleyn kaksosten puodista pilailutarviketta ja tuolla Irvetan rahanvaihdossa pystyi vaihtaa jästirahaa velhorahaksi. Viime postauksessa kuitenkin kerroin jo tuosta rahatilanteesta niin... Niin...
Viistokujalla käytiin vielä lopuksi ajamassa Escape from Gringotts -vuoristoradassa (paras, missä oon ikinä ollut!) jonka jälkeen lähdettiin junalla takaisin Tylyahoon käymään läpi siellä olevat vuoristoradat. En voi muuta sanoa, kuin että oli todellakin 45 minuutin jonottamisen arvoista! Ja nuo siis ovat näiden puistojen mittakaavassa lyhyitä jonoja. Yhteenkin jonottaessa ei edes tullut tylsää tai mitään, koska samalla kuljettiin ympäri Tylypahkaa. Pimeä oli kerennyt jo tulla ja Tylyaho ja valaistu Tylypahka oli aivan uskomattoman kaunis.
Eihän tuolta olisi millään halunnut lähteä pois, mutta jalat alkoivat olla jo kävelystä kuolleet ja juttujenkin taso oli jo väsymyksestä johtuen vessahuumorin puolella, joten jätettiin Tylypahka ja Tylyaho taaksemme ja suunnistettiin kohti hotellia.
Kyllä oli ihan täysin sen 150 dollarin arvoista, jota tuosta sai pulittaa. Pikku-Annakin, joka ei silloin 11-vuotiaana saanut kirjettä Tylypahkaa, pääsee vihdoin kokemaan tuon maailman ihan lähietäisyydeltä. Hienoa työtä Universal! Näkemiin, ei hyvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti