Elikkä viimeinen osa tätä Havaiji-seikkailua! Lauantaina eli viimeisenä kokonaisena päivänä herättiin enemmän tai vähemmän pirteinä aamupalalle. Pihistettiin hotellin aamupalapöydästä eväät päiväksi ja suunnattiin kohti saaren pohjoisosaa ja Pololu Valleyta. Jätettiin taas paku vuoren päälle ja käveltiin siksak-polkua alas rannalle.
Ei kuitenkaan jääty tuonne vaan jatkettiin hieman matkaa viereiseen metsikköön, jonne mentiin hengailemaan, lepäämään ja... noh... leikkimään.
Lähdettiin vaeltamaan takaisin ylös ja allekirjoittanut teki jälleen kuolemaa. Ajettiin takaisin Konaan päin Hapuna Beachia, joka on taannoin valittu Yhdysvaltain parhaaksi uimarannaksi. Mitchell oli silloin Walmartissa ollessamme ostanut toistakymmentä uimarengasta ja muuta puhallettavaa uimalelua (firman rahoilla) joten puhallettiin ne täyteen matkalla rannalle ja pakumme näytti aikalailla eläintarhalta.
Siinä sitten käppäiltiin 14 ihmistä uimarenkaat päällä rannalle muiden pitkistä katseista välittämättä. Mutta oikeasti, kuka voi näyttää pitkää naamaa kun lähtee uimaan puhallettavien eläinten kanssa? Ei kukaan. Ja pienenä vinkkinä; iso puhallettava kilpikonna on tuhat kertaa hauskempi kuin tavallinen boogie board. Just saying.
Vietettiin rannalla yhteensä varmaan pari tuntia. Lopulta oli kuitenkin aika pakata eläintarha matkaan ja lähteä hakemaan pizzaa ennen kuin Costco menee kiinni. Ajettiin toiselle pienelle rannalle, joka kuhisi merikilpikonnia ja osa oli tullut ihan rantaan asti. Söimme pizzaa ja katsottiin kun aurinko laskee horisonttiin.
Pimeän tultua lähdettiin ajamaan takaisin hotellille, mutta ei päivä suinkaan siihen loppunut. Otettiin nimittäin eläimet ja vietiin ne hotellin uima-altaaseen ja pidettiin omat pool partyt!
Meillä osalla porukkaa ilta jatkui vielä aamupuolelle yötä ja aamulla herättiin taas vähän turhan myöhään ja pakkailtiin tavaroita tuli perseen alla, kun piti keretä heittää tavarat respaan kun lähdettiin viemään osaa porukasta lentokentälle. Rakas, uskollinen bilepakumme ei kuitenkaan jaksanut enää tuotaa viimeistä matkaa ja meidän piti käydä se vaihtamassa toiseen. Pääsimme kuitenkin ajoissa kentälle, jossa otettiin vielä viimeiset ryhmäkuvat ja hyvästeltiin ja ryhmähalailtiin.
Osa porukasta jäi jo kentälle ja me muut lähdettiin vielä takaisin Konaan. Muut tytöt jäivät Havaijille vielä pidemmäksi aikaa ja itselläni oli lento vasta myöhemmin iltapäivällä enkä halunnut hengailla montaa tuntia lentokentällä. Kävin vielä pikaisesti pyörimässä Konan keskustassa ja ostamassa pakolliset turistikrääsät ennen kuin sanoin heipat tytöille ja lähdin taksilla (Big Islandilla ei ole ubereita...) lentokentälle.
Huh, en voi edes sanoin kuvailla miten huikea kokemus tuo oli. Muistan kun ihan pienestä asti oon halunnut käydä Havaijilla, vaikken silloin tiennyt siitä mitään muuta kuin että siellä on palmuja ja hula-hameita, ja nyt lopulta pääsin sinne. Ikinä ei oo jääny näin kovaa kaipuuta jotain paikkaa kohtaa kuin Havaijia. En oo vieläkään oikein päässyt tuosta yli, mikä näkyy ainakin siinä, että tänään saapui postissa tilaamani ukulele... Toivottavasti joskus pääsisi vielä takaisin ja näkemään muitakin saaria. Ja kaikille, joilla vain on mahdollisuus, suosittelen Havaijia aivan ehdottomasti! Au paireille ja muille 18-29 -vuotiaille suosittelen vielä Au Pair Adventuresia. Helppo, halpa ja aivanmahtavasti toteutettu. Ja jos haluaa varmuudella hyvän oppaan niin Mitchell opastaa siellä ainakin vielä tämän vuoden loppuun! Huhhuh, en vaan voi käsittää miten hieno tuo koko reissu oli. Mahalo kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti