Eka työviikko takana ja toinen edessä! Viikko meni ihan yllättävän hyvin. Osasin viedä tytöt oikeisiin paikkoihin oikeisiin aikoihin enkä eksynytkään kertaakaan (paitsi yhtenä iltana kaupoilta tullessa). Perjantaina host-iskällä oli hammaslääkäri Friendship Heightsissa, joten nuoremman ollessa leirillä, lähdettiin tuon vanhemman kanssa samalla reissulla tsekkaamaan Friendship Heightsin kaupat. Guessien ja Luis Vuittonien ohi käveltyämme ensimmäiset kaupat mihin uskaltauduimme sisään olivat GAP ja Banana Republic. Hinnat nähtyämme tehtiin u-käännös ja mietittiin, mitä ihmettä teemme sen ajan kun host-isä on hammaslääkärissä. Lähdettiin sitten kävelemään katua vielä eteenpäin ja nähtiin H&M ja sisälle rynnättyämme sekosimme molemmat. Itsekin vein sovituskoppiin 8 vaatetta, joista sitten lopulta vein kassalle vain kaksi. Rakastan H&M:ää ja Amerikkaa ja halpoja hintoja!
Washington Monumentin ja Lincoln Memorialin välissä on Toisen maailmansodan muistomerkki. Noihin pylväisiin on kaiverrettu kaikki Yhdysvaltain osavaltiot. Molemmilla puolilla on myös nuo "portit", joissa toisessa lukee Atlantic ja toisessa Pacific. En niin tarkkaan katsonut, mutta luulen, että nuo pylväät on aseteltu itä-länsi-suunnassa omille puolilleen.
Vietnam Veterans Memorial oli siis pitkä pitkä musta seinä, johon oli kaiverrettu kaikkien Vietnamin sodassa kaatuneiden yhdysvaltalaissotilaiden nimet. Kuulin jonkun oppaan kertovan, että nimet ovat päiväjärjestyksessä ja päivittäin laitettu aakkosjärjestykseen. Muistomerkillä oli myös kirjoja, joissa oli ilmeisesti kaikkien sotilaiden nimet.
Valkoisen talon edessä kävi lievästi sanottuna kuhina. Kapealle tielle oli ahtautunut kymmenittäin ihmisiä ottamaan valokuvia ja poseeraamaan, joten sanomattakin selvää, että kuvien ottamisessa oli oma haasteensa. Pääsin kuitenkin sen verran lähelle aitaa, että sain kaltereiden välistä napattua pari kuvaa, jonka jälkeen lähdin vain työntymään ihmismassan läpi väljemmille vesille. Ohessa osviittaa ihmispaljoudesta, joka nyt tätä kuvaa katsoessa ei ollut läheskään niin paha kuin paikoitellen.
Käytiin samaisena päivänä myös avaamassa miulle pankkitili, jotta hostit pystyvät maksamaan miulle palkkaa. He olivat aikaisemmin jo käyneet kysymässä, mutta kukaan ei ollut luvannut heille tiliä ilman kuukausimaksuja. LCC kehotti meitä kokeilemaan uudestaan ja nyt sujui paremmin kuin hyvin. Sanoivat siellä, että tule tänne ja mene sinne ja täytä tämä ja pum, miulla oli pankkitili. Sain sieltä myös tikkarin. :3
Abc:lla oli tänä viikonloppuna Harry Potter weekend, eli viikonloppuna näytettiin kaikki 8 Harry Potter -leffaa. Juuri kun Salaisuuksien kammio oli alkanut, koko talosta katkesi sähköt ja "jouduimme" ulos leikkimään. Leffan kannalta harmi, mutta muuten ihan hyvä, koska aina kun ollaat kotona, molemmat tytöt jämähtävät sohvalle katsomaan Disney Channelia ja Nickelodeonia ja mitä näitä nyt on. Samaan aikaan katsotaan kahta kanavaa yhtä aikaa ja parhaimmillaan saman sarjan eri jaksoja. Ei miulla vaan riitä aivokapasiteetti tuollaiseen. Asiaa saattaa tosin helpottaa se, että jaksot on näytetty jo niin moneen kertaan, että ne osataan jo ulkoa. #vainamerikkajutut. Aion kyllä nyt viikolla keksiä, jotain muuta aktiviteettia, kuin se juurien kasvattaminen sohvaan.
Eilen lauantaina lähdin sitten meksikolaisen Fernandan kanssa ekaa kertaa DC:hen. Käytiin katsomassa Washington Monument, Lincoln Memorial, joku Vietnamin sodan muistomerkki sekä tietenkin White House. Täällä on lämpötila huidellut joka päivä kolmessakymmenissä (syy miksi vietetään paljon aikaa ilmastoiduissa sisätiloissa) eikä eilinen ollut poikkeus. Kerrankin kun jaksoin nähdä vähän enemmän vaivaa meikkaamiseen, kaikki oli valunut poskille tunnin jälkeen ja hiukset liimautuneet selkään. Yäk. Mutta eniveis sain pakolliset turistikuvat otettua, niin nyt voin alkaa esittää paikallista!
Washington Monumentin ja Lincoln Memorialin välissä on Toisen maailmansodan muistomerkki. Noihin pylväisiin on kaiverrettu kaikki Yhdysvaltain osavaltiot. Molemmilla puolilla on myös nuo "portit", joissa toisessa lukee Atlantic ja toisessa Pacific. En niin tarkkaan katsonut, mutta luulen, että nuo pylväät on aseteltu itä-länsi-suunnassa omille puolilleen.
Vietnam Veterans Memorial oli siis pitkä pitkä musta seinä, johon oli kaiverrettu kaikkien Vietnamin sodassa kaatuneiden yhdysvaltalaissotilaiden nimet. Kuulin jonkun oppaan kertovan, että nimet ovat päiväjärjestyksessä ja päivittäin laitettu aakkosjärjestykseen. Muistomerkillä oli myös kirjoja, joissa oli ilmeisesti kaikkien sotilaiden nimet.
Valkoisen talon edessä kävi lievästi sanottuna kuhina. Kapealle tielle oli ahtautunut kymmenittäin ihmisiä ottamaan valokuvia ja poseeraamaan, joten sanomattakin selvää, että kuvien ottamisessa oli oma haasteensa. Pääsin kuitenkin sen verran lähelle aitaa, että sain kaltereiden välistä napattua pari kuvaa, jonka jälkeen lähdin vain työntymään ihmismassan läpi väljemmille vesille. Ohessa osviittaa ihmispaljoudesta, joka nyt tätä kuvaa katsoessa ei ollut läheskään niin paha kuin paikoitellen.
Fernandan täytyi lähteä aikaisemmin, joten jäin yksinäni pyörimään DC:hen. Aikani pyöriskeltyäni lähdin etsimään yhtä skeittilautakauppaa China Townista. En kyseistä kauppaa kuitenkaan ikinä löytänyt, mutta China Town oli ihan vierailemisen arvoinen paikka. Ei siellä paljon muuta ollut kuin ruokapaikkoja, mutta kadut olivat hauskan näköisiä ja kaikkien paikkoje nimet oli englannin lisäksi kiinaksi.
Olin syönyt viimeksi aamulla, joten menin Panera Breadiin syömään ennenkuin pyörryn liian alhaisen verensokerin takia. Pyörin vielä tunnin tai kaksi China Townin liepeillä eri kaupoissa, kunnes askel alkoi painaa niin, että lähdin seikkailemaan metrolla ensin Friendship Heightsiin, sieltä bussilla Glen Echoon, josta jatkoin vielä pari kilometriä kotiin kävellen.
Tänään piti olla tosi tehokas päivä, jolloin oli tarkoitus esimerkiksi siivota miun huone, liimailla lippusia ja lappusia äitin antamaan leikekirjaa ja kirjoittaa tämä ja pari muuta blogipostausta, mutta kattia kanssa! Heräsin 10-11 välillä siihen, kun vanhempi tyttö tulee sanomaan, että telkkarista tulee taas Harry Pottereita. Aamu meni niitä katsellessa ja päädyin myös skypettelemään äitin kanssa puolitoista tuntia ja Eemelin kanssa reilun tunnin. Host-iskäkin tosin sanoi, että sunnuntait ovat sitä varten, ettei tarvitse tehdä mitään. Vuorokausi vaihtui kuitenkin juuri äsken maanantaiksi, joten parempi aloittaa päivä käymällä nukkumaan, koska huomenna soi kello taas jo ennen kahdeksaa!
muistitko käydä Smithsonian ym museoissa?
VastaaPoistaEn oo vielä missään museoissa käyny... Mutta onhan tässä vuosi aikaa!
Poista