Nonii, nyt on sitten viimeisetkin dokumentit lähtöä varten hoidettu. Viime viikon tiistaina matkasin Helsinkiin keskiviikon viisumihaastattelua (jos sitä nyt voi haastatteluksi sanoa) varten. Aikaisemmin olin siis netissä täyttänyt sähköisen viisumihakemuksen ja vastannut mitä erikoisimpiin kysymyksiin (Oletko kytköksissä terrorijärjestöön? Oletko ollut värväämässä lapsisotilaita? Aijotko harjoittaa Yhdysvalloissa prostituutiota, rahanpesua...?), maksanut viisumimaksun ja varannut ajan. Sain vähän myöhään kaiken tämän tehtyä, joten aikaisin aika oli 1.7. eli vajaa kaksi viikkoa ennen lähtöä. Suurlähetystöllä oli myös ollut maailmanlaajuisesti ongelmia viisumien käsittelyssä ja lähettämisessä, joten hieman kuumottelin ehdinkö saada viisumia ajoissa.
Haastatteluaika oli siis keskiviikkoaamuna kello 8.55. Lähdin matkaan tätini luota Vantaalta uutta kehärataa pitkin Helsinkiin ja sieltä ratikalla Kaivopuistolle päin, jossa suurlähetystö sijaitsi. Samalla kadulla oli myös monien muiden maiden suurlähetystöt. Perille päästyäni piti antaa passi vastaanottoluukun tädille ja jäädä odottamaan, että kutsuttaisiin yksitellen sisään. Sisälle päästyä ensimmäisenä oli turvatarkastus. Samanlainen kuin lentokentillä. Jouduin repusta kaivamaan kaikki laturit ja kuulokkeet ja muun elektroniikan erilleen ja menin itse metallinpaljastimesta. Tavarat jäivät sinne ja narikkalapun kanssa miut saatettiin sisäpihan kautta seuraavaan rakennukseen.
Seuraavaksi sitten päästiin odotustilaan, jossa piti ottaa vuoronumero ja jäädä odottamaan, että kutsutaan luukulle. Ei harmainta hajua, kuinka kauan odotin, koska puhelin täytyi jättää narikkaan eikä tekemistä ollut muuta kuin kynsinauhojen tuhoaminen. Lopulta sitten sain kutsun luukulle 2, jossa suomalainen täti otti kaikki lippulappuset, mitä olin mukanani tuonut, sekä kehui vanhassa passissa olevaa (Anna 9v) kuvaa. Sitten siirryin taas penkille odottamaan, kunnes kutsuttiin luukulle 1, jossa amerikkalainen setä piti tämän varsinaisen haastattelun. Hän puhui mikrofoniin ja itse kuulin puheen kaijuttimesta, joten välillä ei meinannut puheesta saada selvää. "Haastattelu" oli siis tasan yksi kysymys: "so you're going to be an au pair" "yes". Tätä seurasi muutama lause spontaania chattailua, jonka jälkeen tämä setä antoi jonkun esitteen ja sanoi viisumini tulevan postissa noin viikon kuluessa. Hetken olin hämilläni, että tässäkö tämä nyt oli (minua ei koskaan kutsuttu luukulle 3, en tiiä mitä siellä tapahtuu) ja lähdin kohti ulko-ovia, joissa taas univormumiehet saattoivat paikasta toiseen ja toivottivat hyvät päivänjatkot. Pääsin sisälle hieman ennen sovittua aikaa ja olin ulkona puoli kymmenen jälkeen. Tämän takia matkustin Helsinkiin asti!
Viisumi saapui postiin sitten jo maanantaina, eli juurikin hyvin. My Au Pair Travel Kit, joka Cultural Caren olisi pitänyt lähettää jo kuukausia sitten, oli myös tullut Helsingin reissun aikana. Nyt voisi siis sanoa, että olen ihan virallisesti valmis lähtemään! 4 päivää enää, jaiks!
Haastatteluaika oli siis keskiviikkoaamuna kello 8.55. Lähdin matkaan tätini luota Vantaalta uutta kehärataa pitkin Helsinkiin ja sieltä ratikalla Kaivopuistolle päin, jossa suurlähetystö sijaitsi. Samalla kadulla oli myös monien muiden maiden suurlähetystöt. Perille päästyäni piti antaa passi vastaanottoluukun tädille ja jäädä odottamaan, että kutsuttaisiin yksitellen sisään. Sisälle päästyä ensimmäisenä oli turvatarkastus. Samanlainen kuin lentokentillä. Jouduin repusta kaivamaan kaikki laturit ja kuulokkeet ja muun elektroniikan erilleen ja menin itse metallinpaljastimesta. Tavarat jäivät sinne ja narikkalapun kanssa miut saatettiin sisäpihan kautta seuraavaan rakennukseen.
Seuraavaksi sitten päästiin odotustilaan, jossa piti ottaa vuoronumero ja jäädä odottamaan, että kutsutaan luukulle. Ei harmainta hajua, kuinka kauan odotin, koska puhelin täytyi jättää narikkaan eikä tekemistä ollut muuta kuin kynsinauhojen tuhoaminen. Lopulta sitten sain kutsun luukulle 2, jossa suomalainen täti otti kaikki lippulappuset, mitä olin mukanani tuonut, sekä kehui vanhassa passissa olevaa (Anna 9v) kuvaa. Sitten siirryin taas penkille odottamaan, kunnes kutsuttiin luukulle 1, jossa amerikkalainen setä piti tämän varsinaisen haastattelun. Hän puhui mikrofoniin ja itse kuulin puheen kaijuttimesta, joten välillä ei meinannut puheesta saada selvää. "Haastattelu" oli siis tasan yksi kysymys: "so you're going to be an au pair" "yes". Tätä seurasi muutama lause spontaania chattailua, jonka jälkeen tämä setä antoi jonkun esitteen ja sanoi viisumini tulevan postissa noin viikon kuluessa. Hetken olin hämilläni, että tässäkö tämä nyt oli (minua ei koskaan kutsuttu luukulle 3, en tiiä mitä siellä tapahtuu) ja lähdin kohti ulko-ovia, joissa taas univormumiehet saattoivat paikasta toiseen ja toivottivat hyvät päivänjatkot. Pääsin sisälle hieman ennen sovittua aikaa ja olin ulkona puoli kymmenen jälkeen. Tämän takia matkustin Helsinkiin asti!
Viisumi saapui postiin sitten jo maanantaina, eli juurikin hyvin. My Au Pair Travel Kit, joka Cultural Caren olisi pitänyt lähettää jo kuukausia sitten, oli myös tullut Helsingin reissun aikana. Nyt voisi siis sanoa, että olen ihan virallisesti valmis lähtemään! 4 päivää enää, jaiks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti