Ihan hirveesti on nyt kaikkee postattavaa, mutta jotenkin en oo saanu itteeni tänne kirjottelemaan mitään. Tekosyitähän on aina ja tällä kertaa esim. tuon Delaware-postauksen (jonka vihdoin julkaisen heti tämän jälkeen) stressaus ja sen kirjoittamisen vaikeus, wifittömyys, muu tekeminen sekä ihan yleinen väsymys ja laiskuus. Aloitan nyt näiden rästihommien tekemisen kirjoittamalla eilisestä LCC-meetingistä. Meidän LCC:llä on tapana vuosittain viedä ryhmä paikalliselle paloasemalle, kuuntelemaan kaikkea mahdollista paloturvallisuuteen liittyvää infoa. Cabin Johnin paloasema toimii siis vapaaehtoisten voimin (samaan tapaan kuin Suomessa VPK) joten au pairit palkitsevat palomiehet joka vuosi hyvästä ja arvokkaasta työstä itse leivotuilla herkuilla. LCC:mme pyysi meitä tekemään jotain kukin omasta maastamme, joten päätin itse tehdä pullaa! Harjoiteltiinnäitä jo nuoremman tytön kanssa viime viikolla ja ne onnistui yllätävänkin hyvin, joten eilen naapurin saksalainen Jasmin tuli meille ja leivoimme yhdessä toistakymmentä palleroa.
Illalla sitten pakkasin pullat mukaan ja Jasmin tuli hakemaan miut mukanaan paloasemalle. Siellä komeat palomiehet kertoivat siis ihan perus paloturvallisuusjuttuja, miten toimia tulipalon sattuessa, miten soittaa hätänumeroon jne jne. Vaikka nää asiat oli jo about sataa kertaan kuultu, ei tuo "luento" käynyt ollenkaan tylsäksi. Miksiköhän? Näimme, myös kun kaksi palomiestä laittoi varusteet päälle vajaassa puolessatoista miuutissa sekä v*ttuilimme tälle luennoitsijalle, joka aliarvioi meitä eurooppalaisia kysymällä, tiedämmekö miten palovaroittimet toimivat.
Stefania kokeilemassa varusteita päälle
Lopuksi päästiin vielä katsomaan paloautoja, jotka eivät myöskään tehneet poikkeusta sanontaan "Amerikassa kaikki on suurempaa". Suomessa yleensä kun on oltu paloasemalla vierailulla, autoja on saanut tutkia vain vierestä ja hyvällä tuurilla päästä kulkemaan ohjaamon läpi "jos vaikka nyt sattuisi tulemaan hälytys", mutta tällä päästiin kiipeilemään vaikka missä ja ainoa sääntö oli, että nappeja ei saa painella.
Kaikki rupesivat pikkuhiljaa lipumaan kotia kohti, mutta me jäätiin muutaman saksalaisen kanssa vielä ehkä tunniksi hengailemaan ja juttelemaan palomiesten kanssa. Hauskoja tyyppejä kaikki ja saatiin jopa kutsu house partyihin ensi viikolla. Pyysivät myös tuomaan lapset mukaan paloasemalle niin kierrättävät ympäri ja näyttävät kaikkea hauskaa. Pitää katsoa, jos nuo tytöt innostuisivat joku päivä lähtemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti