Suomi vs. Amerikka

Tää postaus on lojunut tuolla luonnoksissa jo varmaan pari kuukautta, niin nyt aattelin vihdoin kirjoittaa tämän loppuun ja julkaista. Jokaikinen au pairhan kirjoittaa tästä aiheesta ja niin haluan minäkin! Eli Suomen ja Amerikan erot. Tai ihan vaan outoja tai erikoisia asioita, joita olen itse täällä rapakon takana huomannut. Näitä tulee vielä monta monituista, mutta tässä ensimmäinen osa:

Liikenne
Tämä asia on ehkä tähän mennessä ketuttanut eniten näissä kulttuurieroissa, ja vaatinut eniten totuttelua. Ensinnäkin täällä on stop-merkkejä lähes joka risteyksessä. Ja niihin myös pitää pysähtyä. Täällä ei olla vissiin vielä oikein tajuttu kärkikolmioiden hienoutta. Myöskin tasa-arvoisessa risteyksessä kohdatessa ei väistetä oikealta tulevaa vaan se joka oli risteyksessä ensin, menee ensin! Tää tuo jännitystä elämään ja oppii ehkä tarkkailemaan muita autoilijoita paremmin. Myöskin osavaltiosta riippuen liikennevaloissa saa punaisella kääntyä oikealle (olettaen, ettei ketään ole vihreällä valolla tulossa eteen) ellei sitä ole erikseen kielletty. Olen tähän jo pikkuhiljaa oppinut, joten vähän jänskättää, miten sitä sitten taas suomessa muistaa jäädä odottelemaan... Näillä on myös liikennevaloissa kamerat, eli jos ajat luvatta punaisia päin niin naps, ja sakko perään. Normaalit peltipoliisit taas ovat toisella puolella tietä ja ottavat kuvan takaapäin (koska joissain osavaltioissa vaaditaan vain takarekisterikilpi). Sain tietää tämän vasta kun luulin, että kamera oli välähtänyt miulle ja että eka ylinopeussakko oli jo tulossa.

Autot

Liikenteestä päästään aasinsillalla näppärästi autoihin. Missä ovat minit, smartit ja muut näppärät mopoauton kokoiset kaupunkiautot, joita keski-Euroopassa näkee kaikilla (jos näkee t. meinasin jäädä smartin alle Pariisissa). Niitä vaan ei ole. Kaikki ovat noita pikkubussin kokoisia maantielaivoja, joiden sisätilaan mummin pikku-Nykerö mahtuisi vaivatta. Kun siitä pikku-Fiestasta vaihtaa tollaiseen maantielaivaan, joka meilläkin on, on siinä pikkuisen totuttelua aluksi. Ihan jo sekin, että sinne autoon kiivetään, eikä vain istuta. Lisäksi täällä suurinpiirtein kaikki autot on automaattivaihteisia.

Hanavesi

Täällä tuota hanasta tulevaa vettä puhdistetaan niin rankalla kädellä, että se maistuu ihan kloorilta. Monissa talouksissa täällä on jääkaapin ovessa sellainen hieno laite (kuvassa), mistä saa filtteröityä, normaalin makuista vettä. Meillä ei niin hienoa jääkaappia ole, mutta jääkaapissa on thank god kannu, jossa on filtteri. Training schoolilla näin myös monella juomapulloja, joissa oli korkissa jonkin sortin filtteri. 

Kierrätys

Pysytään nyt vielä täällä kodin ja keittiön puolella. Täällä näiden kierrätyssysteemi on vähän jännä. Ensinnäkin täällä on siis keittiön altaissa garbage disposal eli jätemylly (kuvassa). Sinne siis voi heittää esim pienemmät ruuantähteet tai mitkälie rippeet nyt onkaan sattunut lautaselle jäämään. Kaikki moska huuhdellaan viemäristä alas, painetaan nappia, jolloin kuuluu karmea hurina kun mylly pilkkoo kaiken tavaran pieneksi silpuksi. Siitä, mihin ne menee siitä, miulla ei ole mitään hajua, mutta vissiin ne jonnekin säiliöön menee mikä sitten pitää tyhjentää. Muuten ainakin meillä on sekajäte sekä "recycle". Recycle tarkoittaa siis muoveja ja pahveja jotka lykätään pihalla oleviin pönttöihin. Ne sitten varmaan joku reppana lajittelee vielä erikseen jossain jäteasemalla.

Small talk

Tämä on ollut tälläiselle suomalaiselle introvertille hyvin vaikea sisäistää ja opetella enkä sitä vieläkään osaa. Yleensä kun myyjä kaupassa kysyy "how you doing?" meen ihan hämilleni ja soperran vaan jotain tervehdystä. Joskus harvoin vastaan ja vielä harvemmin kysyn mitä heille kuuluu. En oikeasti tiedä, miten noissa tilanteissa pitäis oikeasti toimia, koska faktahan on se, että sitä H&M:n myyjää ei oikeasti kiinnosta pätkän vertaa mitä sulle kuuluu! Oon nähnyt pari tapausta, missä myyjä on kävellyt kohti, sanonut tuon heyhowyouredoing-litanian ja jatkanut matkaansa edes odottamatta vastausta. Se vaan on tapa ja siihen on kyllä jokin kaavamainen menettelytapa (koska pahin, mitä voit tehdä on oikeasti alkaa selittää viime viikonlopun tapahtumia), mutta jotenkin miun päähän ei vaan uppoa, miksi miun pitäisi vain kertoa jollekin että "hyvin menee" vaikka ei ehkä menisikään. Ja se, miksi kysyisin jonkun random-myyjän kuulumisia, kun ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta! 

Värikynät

Loppuun vielä hyvin random aihe, jonka keksin hetkeä ennen, kuin olin painamassa "julkaise"-painiketta. Täällä lapset ei käytä puuvärejä vaan väriliituja. Ostin tuossa joku aika sitten itselleni värityskirjan (ikuinen lapsi) ja pitihän sen kaveriksi nyt kunnon värit saada. Helpommin sanottu kuin tehty. Kissojen ja koirien kanssa sai etsiä puuvärejä kriteerein "halpa" ja "yli 12 kpl". Niiten väriliitujen seassa ainoat vaihtoehdot olivat lähinnä ne kuuden värin turhakkeet tai sitten ihan kunnon ammattilaisvärit, joista saa maksaa itsensä kipeäksi. Lopulta onneksi löysin lelukaupasta nuo kriteerit täyttävät kynät, mutta viikkoja niitä kyllä etsinkin!