Chicago

Niin. Kävin siis muutama viikko sitten Chiagossa. Olin Venlalle puhunut vaikka kuin pitkään, ellei jopa training schoolilta lähtien, että tulen hänen luonaan käymään. Vihdoin sain asialle tehtyä jotain ja varattua lennot ja otettua perjantain vapaaksi pitkää viikonloppua varten. Oli aivan huippu viikonloppu ja rakastuin Chicagoon about yhtä paljon kuin taannoin New Yorkiin. Oli myös ihan huippua jutella pitkästä aikaa suomeksi (tai no Turun murrehan on jo melkien oma kielensä) jonkun kanssa muutenkin kuin skypessä. Pyhitettiin viikonloppu myös ruualle ja läskeilylle, koska Chicagohan on pizzan ja hot dogien luvattu maa!

Heräilin siis perjantaiaamuna puoli kuuden maissa ja unenpöpperössä pakkailin kotona loput tavarat ja hipsin hiljaa pihalle tulleeseen uberiin, joka vei miut Dullesin lentokentälle aamupalalle. Sain todistaa aika nättiä auringonnousua ja kerkesin vielä ostaa häthätää tuliaisiakin ennenkuin lento lähti.

Ei tippunut halpalentoyhtiön kone, vaan pääsin turvallisesti Chicagon O'Haren lentokentälle ja lähdin suunnistamaan junalla ensin keskustaan ja sieltä Glenview:n, jossa Venla oli host-poikansa  kanssa vastassa. Lähdettiin siitä ensin Venlan luokse ja hetken hengähtämisen ja kännykän lataamisen jälkeen lähdettiin jäätelölle ja leikkipuistoon. 

Heitettiin jossain vaiheessa poika synttäreille ja lähdettiin itse tekemään itsestämme ihmisten näköisiä. Aluksi oli tarkoitus mennä Chicago Botanic Gardeniin, mutta tajuttiin, että se menee kiinni jo kuuden maissa, joten ei oltaisi siellä keretty pitkään olla. Päätettiin sitten lähteä ihan vaan shoppailemaan läheiselle mallille. Ihan onnistunut reissu siinä mielessä, että Sephorassa vietetyn reilun tunnin ja ihonsävyanalyysien jälkeen molemmilla oli kasa uusia meikkejä ja meikkivoidenäytteitä, joista ainakin itse kävin uuden meikkivoiteen myöhemmin ostamassa!

Venlan host-äiti oli varannut meille pöydän lemppari sushi-paikastaan ja mentiin sinne vielä illalla syömään Venlan kaverin, ruotsalaisen Jessican kanssa. Oli kyllä hyvää ja himoitsen vieläkin tuota miun jäkiruokajäätelösorbettisysteemiä!

Arvatkaas miten aloitettiin lauantaiaamu. No syömällä! Heräiltiin vähän myöhempään mitä piti ja raahauduttiin Walker Brothersiin aamupalalle vaikka oli jo lähemmäs lounasaika. En nyt taida näistä mätöistä sanoa oikeastaan mitään. Katsokaa ja ihailkaa

Aamupalan ja pikalaittautumisen jälkeen lähdettiin junalla kohti Chicagon keskustaa. Päivän tavoitteina olivat Willis Tower, papu ja deep dish -pizza. Suunnattiin ensin Willis Towerille, jossa jonottaessa menikin mukavasti reilu kaksi tuntia. Willis Towerhan oli siis vielä parikymmentä vuotta sitten maailman korkein rakennus (kysymys, johon en tiennyt vastausta anopin 70-luvulta peräisin olevassa Trivial Pursuitissa) ja turistit pääsevät katsomaan maisemia aina 103:n kerrokseen asti, jonne on myös rakennettu nuo lasikuutiot hienoja näkymiä varten.

Edit: Se anopin Trivial oliki 80-luvulta. Mutta vanha mikä vanha.

Willis Towerin jälkeen lähdettiin etsimään pizzeriaa, josta saisi oikeeta chicagolaista deep dish -pizzaa. Löydettiin tosi monen suosittelema paikka ja saatiin varaus tunnin päähän. Päätettiin odotellessa lähteä kävelemään tuota the Beania kohti ja katselemaan samalla Chicagon downtownia noin muutenkin.

Tajuttiin jossain vaiheessa, että ei keretä viimeiseen (johon uskallettiin mennä) junaan jos aijotaan käydä pizzalla, joten peruttiin pöytävaraus ja mentiinkin Shake Shackiin, jossa saatiin hampurilaisten lisäksi uudet nimet.

Sunnuntaina edellisen aamun tähteiden jälkeen (miks haluun nyt mainita aina mitä oon syöny?) lähdettii sitten vihdoin sinne Chicago Botanic Gardeniin, joka oli aika lähellä, missä Venla asuu. Kuvia tuli otettua varmaan toistasataa ja niistä saisi varmaan ihan oman kilometripostauksen, mutta koitan nyt tähän karsia vähän. Oli kyllä nättiä ja välillä oli ihan Suomen oloisia maisemia!

Venla tykkäs ottaa kuvia kun otin kuvia...

Tuolta päästyämme Venla lähti pyörähtämään host-poikansa synttäreillä joten lähdin sitten itsekseni downtowniin pyöriskelemään ja ottamaan päivänvalolla parempia kuvia pavusta.

Treffattiin Venlan kanssa pari tuntia myöhemmin ja lähdettiin Starbucksin kautta kävelemään Chicagon pohjoispuolella sijaitsevaan niemennokkaan, josta näki käytännössä koko downtownin ja pimeällä kaikkine valoineen, näky oli uskomattoman kaunis! Matkalla eksyttiin leikkipuistoon ja melkein jo kiipeiltiin aitojen yli, kun ei vaan meinattu löytää tietä ulos. Tarkoituksena oli myös käydä matkalla katsomassa yhtä hienoa suihkulähdettä, mutta eihän se tietenkään ollut päällä. Ei kyllä haitannut, koska näky tuolta niemestä oli kyllä niin hieno.

Maanantaiaamuna kello soi viideltä ja hiippailin taas Venlan luota uberilla lentokentälle. Edellisenä päivänä alkanut flunssa oli mennyt vain pahempaan suuntaan ja lisättynä ähäisiin yöuniin, ei yhtälö ollut mikään miellyttävä lentämistä ajatellen. Ei muutenkaan mennyt kotimatka hirveän mukavasti. Paluulento oli siis Baltimoreen, josta miun piti sukkuloida itseni bussilla metrolle ja sieltä taas kotiin ja tottakai olin väärässä paikassa odottamassa sitä bussia, joten missasin ensimmäisen bussin. Pääsin onneksi lopulta kotiin 9 tuntia siitä, kun olin Venlalta lähtenyt. Ja eikun samoilla silmillä vaan aloittamaan uutta työviikkoa!