Jouluja

Blogin päivittely on vähäksi aikaa jäänyt, kun ei ole tuon hakuprosessin kannalta tapahtunut hirveämmin mitään uutta. Rikosrekisteriotteen sain pienen säätämisen ja hämmennyksen jälkeen tilattua ja terkkarillekin olen käynyt juttelemassa lääkärinajoista. Hakemustakin on jonkun verran tullut täytettyä, mutta sekin on vielä aika vaiheessa. Yhdet suositukset olen jo saanut ja toiset odottaa ja parille pitäisi vielä ne kaavakkeet lähettää niin ne on ainakin jo pois alta.

Joulun alla on pitänyt aika kiirettä, mutta nyt on kaikki jouluhommat tehtyä ja oon vaan nauttinut lomasta ja tunteillut sitä, kun ensi jouluna olenkin sitten vissiin jossain ihan muualla. Joulu miulle tuli jo sunnuntaina, kun sain Eemelin vihdoin meille. Lähti mokoma kuitenkin jo kotiin Rääkkylään, mutta joulun jälkeen menen itekkin sinne ja saadaan olla yhdessä loppuloma.

Ei miulla ollut oikeestaan minkään valtakunnan asiaa, mutta aattelin vaan tulla muistuttamaan olemassaolostani ja toivottamaan kaikille hyvää joulua!

Suomi, Finland, perkele!!

Tänään se iski taas. Koti-ikävä. Whaat? Vietän kotona ja Suomessa vielä yli puoli vuotta ja silti tulee koti-ikävä. Ei hyvää päivää... Koulun tämänpäiväisessä ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlassa Karjalaisten laulua laulaessa todellisuus iski taas vasten kasvoja. Ensi vuonna vietän itsenäisyyspäivää ihan yksin valtameren toisella puolella. Piti oikeasti tsempata, etten ruennut kyynelehtimään siinä periaatteessa ilman syytä. Edessä oli vielä Finlandia-hymni (johon tänään rakastuin ihan todenteolla!) ja Maamme-laulu. Voin sanoa, että oli pitkät minuutit niiden aikana.

Aloin oikeasti miettimään tätä omaa suomalaisuutta. Vaikka tänäänkin oli kylmä ja harmaa päivä ja olisi mieluummin voinut olla missä tahansa maailman kolkassa, niin silti tää on ehdottomasti maailman paras ja kaunein maa. Tänne kuulun. Synnyinmaahan. Haluan nähdä maailmaa mahdollisimman paljon ja kokea erilaisia kulttuureita, mutta silti kotiin on aina hyvä palata. Vaikka Jenkkeihin lähdenkin, ja kuka tietää minne muualle vielä tulevaisuudessa, olen aivan varma siitä, että Suomeen palaan aina lopulta. Kotiin.

En koe olevani mitenkään yli-isänmaallinen, mutta tottakai arvostan kaikkea mitä Suomen eteen on tehty ja mitä se tekee minun eteen (eilenkin pärähti opintotuet tilille ihan hups vaan). Aina sitä ei vaan oikeasti huomaa, miten hyvin meillä asiat on. En nyt rupea tässä kirjoittamaan romaania hyvinvointivaltiosta ja Afrikan lapsista, koska kaikki tietää ne asiat kuitenkin. Välillä on kuitenkin ihan hyvä miettiä tällaisiakin asioita. Eilen satuin vielä katsomaan tämän ja tajusin,että on se Suomikin aika kaunis maa!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tuli nyt vähän taas tämmönen postaus.

Au pair info ja höpinää

Okei, oon nyt saanut vähän  koottua ajatuksia tuon edellisen, sanoisinko sekavan, postauksen jälkeen ja jaksoin jopa tulla tänne blogin puolelle kirjoittelemaan. Au pair info oli siis viime torstaina ja aika kattavasti kerrottiin kaikki mahdollinen hakuprosessia ja itse au pair vuotta koskien. Joensuussa kun ei ihan varsinaisia infotilaisuuksia järjestetä, niin olin sitten online-infossa. Sain sähköpostiin linkin, jolla pääsi CC:n jonkunlaiseen chat huoneeseen jossa sitten oli ehkä yhteensä 10 (mahdollisesti) tulevaa au pairia ja Cultural Caren Susanna, joka oli itse ollut au pairina muutama vuosi sitten. Hän kertoi meille ohjelmasta ja näytti samat diat kuin "oikeissa"infotilaisuuksissa ja chatin kautta sai esittää kysymyksiä  jos jotain tuli mieleen. Tosi hyvin tuli kaikki selville eikä jäänyt yhtään sellainen apuaentiedämitätehdäseuraavaksiäääää-fiilis.

Seuraavat askeleet meikäläisellä olisi sitten haastattelu ja hakemuksen tekeminen. Hakemusta aloin jo täytellä niiltä osin, mihin jaksoin sillä hetkellä panostaa, tyyliin omat tiedot ja muu perusshitti. Haastatteluun miun pitää lähteä sitten jonnekkin vähän kauemmas, koska Joensuussa ei niitäkään järjestetä. Pääsen Tampereelle käymään vasta tammikuussa, joten vähän on nyt sitten taukoa tästä prosessista. Ilman haastattelua ei siis voida hyväksyä ohjelmaan. Pitäisi myös käydä terveystarkastuksessa ja rueta jo kyselemään suosituksia... Huh hirveästi kyllä hommaa ja yritän nyt saada nämä kerrankin ajoissa hoidettua ettei sitten jää viime tippaan ja tule paniikkia niin kuin miulla yleensä on tapana.

Hieman on nyt tässä viimeisen viikon ollut ristiriitaiset tunteet lähdön suhteen, kuten edellisestä postauksesta tuli ehkä ilmi. Oon kuitenkin lueskellut muiden au pairien blogeja ja tällä hetkellä jo enemmän innoissani lähtemään. Tässä on onneksi vielä aikaa henkisesti valmistautua ja psyykata itseään tulevaan. Muistuttelen itselleni jatkuvasti, miten oon aina tätä halunnut ja miten mahtava kokemus se tulee olemaan. Sillä jaksan eteenpäin hetki hetkeltä positiivisemmin mielin.

Nyt heitän jenkkiajatukset hetkeksi pois mielestä ja rupean kattomaan The Joulukalenteria! Hyvää joulukuun alkua kaikille!

Ajatuksia

Au pair info oli äsken. Jotenkin aika tyhjentävä, enkä osaa nyt oikein ajatella selkeästi saatikka kirjoittaa mitään muuta kuin epämääräistä tajunnanvirtaa. En tiiä pitäiskö itkeä vai hymyillä. Olla innoissaan vai peloissaan. Tuli ikävä kaikkea vaikka lähtöön on vielä yli puoli vuotta. Toisaalta oon niin innokas hyppäämään uuteen kulttuuriin ja kokemuksiin. Mutta tuntuu että en oo vielä valmis. Onko miusta siihen? Haluanko sitä todella? Haluan. Mutta olenko valmis vain lähtemään ja jättämään kaiken? Pää on täynnä ajatuksia, mutta samalla niin tyhjä että se humisee. Ehkä menen vain nukkumaan ja kokoan ajatukset joskus toiste.

Getting started

Taas uusi blogiprojekti... Yeah right, mutta nyt tähän on ihan pätevä syy! Otin nimittäin viimein itteäni niskasta kiinni astuin ensimmäisen askeleen kohti au pair -vuotta, josta olen jo vaikka kuinka pitkään kaikille puhunut. Kun sitä kerran on ympäri kyliä toitottanut, niin eihän sitä nyt enää kehtaa olla lähtemättä, eikö vaan?

Ihan lyhyesti nyt kerron itsestäni, että olen siis 18-vuotias kakara Joensuun metsistä, jonka unelmana on ollut lähteä maailmalle. Vaihtoon menemisestä joskus haaveilin, mutta ei sitten tullut lähdettyä, joten au pairius oli sitten seuraavana. Ajattelin vaan että nyt tai ei koskaan! Koko elämäni olen samassa torpassa asustellut ja kaukaisin paikka missä olen ollut taitaa olla Kanariansaaret. Oon kuitenkin aina rakastanut matkustelua ja uusia kulttuureita ja Yhdysvallat on aina ollut se minne haluaisi lähteä. Nyt sitä sitten ollaan näköjään lähdössä!

Järjestöksi valitsin Culturan Caren ihan jo senkin perusteella että se oli au pair -järjestöjä googlettaessa ensimmäisenä listalla. Katselin myös muita järjestöjä ja luin muiden au pairien blogeja ja CC:sta en ole kuullut kuin positiivista palautetta. Ilmoittauduin online-infoon toissapäivänä ja eilen jo soittelivat ja laittoivat viestiä ja varmistelivat olenko tulossa. Tämä info on siis huomenna torstaina ja koska tosiaan täällä päin ei infoja järjestetä niin tilaisuus tapahtuu netin kautta. Kerron sitten siitä tarkemmin jälkeenpäin.

Blogin halusin pistää pystyyn sen takia, että sitä oon ennenkin harrastanut ja tavallaan ollut ikävä sitä, kun ei ole minnekään oikein pystynyt vuodattamaan itseään ja ajatuksiaan. Tykkään myös lukea muiden blogeja ja au pair blogeja lueskellessa oon huomannu, että moni on aloittanut sen vasta loppuvaiheessa hakuprosessia tai vasta itse kohteessa. Itselle jäi vähän arvoitukseksi miten itse haku toimii ihan käytännössä, joten halusin aloittaa tämän kirjoittelunkin mahdollisimman ajoissa. Pyydän siis anteeksi blogin illalla 15:ssä minuutissa kyhättyä ulkoasua ja muita pikkuvirheitä mitä nyt saattaa ilmetä. Lupaan korjata asian pikimmiten! Yritän myös olla aktiivisempi tämän blogin kanssa toisin kuin noiden edellisten. Tällä hetkellä pyörii asioita päässä ihan liikaa ja haluan ne johonkin purkaa, joten tänne nyt saattaa välistä tulla kaikkea sekametelisoppaakin. Tässä vaiheessa hakua voi postauksia tulla aika satunnaisesti, mutta pyrin pitämään tämänkin ajan tasalla.