Tällä viikolla olen...

 Opetellut kuorimaan mangon, että saatiin smoothieta

 Peruuttanut parkkiin ekaa kertaa sitten autokoulun

 Vienyt nuorempaa tyttöä aika nättiin paikkaan leirille

 Seriously

 Tehnyt huonoja päätöksiä kaupassa

Syönyt ihan liikaa froyoa

Muuten on sitten mennyt vähän vaihtelevasti. Maanantain kuljin kuin jossain sumussa tajuamatta mistään mitään, jonka vuoksi sain mm muutamat tööttäykset Bethesdan keskustassa ja eksyin sen pari-kolme kertaa. Tällä viikolla miulla on reilu kaksi tuntia vapaata päivisin kun tytöt on leireillä, joten kun olin vanhemman tytön heittänyt Bethesdaan vein auton parkkihalliin säilöön (helpommin sanottu kuin tehty) ja lähdin metrolla Friendship Heightsiin tapaamaan saksalaista Laraa. Hän saapui samana päivänä kuin miekin, mutta on jo rematchissa hirviömäisen host-äitinsä takia. Tiistai-iltana/-yönä juttelin myös Training schoolin Suomi-tytöille, eikä heilläkään tunnu hirvän sujuvasti menevän. Pakko, olla kyllä kiitollinen tästä perheestä! Vaikka viimeksi tänään huudettiin kurkku suorana ja paiskottiin ovia, niin tytöt on silti tosi ihania ja jo melkein-kuin-sisko-ehdokkaita (en mie saa melkein-kuin-sisaruksia kahdessa viikossa kamoon!) ja tottelevaisia ja vanhemmatkin on ihan huippuja. Tsemppiä ja jaksamista tytöt, tiiän että luette tätä! <3

Eilen oli meikäläisen ensimmäinen LCC-meeting, jossa siis joka kuukausi saman alueen au pairit kokoonnutaan yhteen tekemään jotain. Tällä kertaa menimme läheiseen frozen yoghurt -paikkaan jäätelölle ja juttelemaan mukavia. Sain tietää, että myös tässä Reijolan kokoisessa kylässä on muitakin au paireja kuin minä! Osa käy myös samalla uima-altaalla, joten varmaan pitää jossain vaiheessa sopia playdateja sinne.

Tänään leirien jälkeen oli tarkoitus mennä uimaan, mutta kuten jotkut ehkä snapchatin livestä huomasivat oli vettä "tihutellut" koko päivän (lämpötila silti helleluksemissa eli paremmin kuin siellä Suomessa!) niin ei viitsitty lähteä, kun ei oltu varmoja, onko uima-allas edes auki. Päätin sitten vihdoin olla se ilkeä au pair ja sulkea telkkarin kesken K.C. Undercoverin ja Austin & Allyn ja pakottaa molemman tytöt pelaamaan lautapelejä. Hitaan ja laiskan sohvasta irroittautumisen jälkeen saatiinkin sitten Game of Lifessa ihan hyvät pelit aikaiseksi. Jossain vaiheessa tunteet alkoivat varsinkin tällä nuoremmalla kuumeta niin, että oli pakko heittää molemmat takapihalle huutamaan ja riehumaan. Siinä sitten pienen puhuttelun jälkeen päästiin jatkamaan peliä. Pelin loputtua host-äiti oli jo tullut kotiin ja kun nuorempi kysyi, mitä halutaan tehdä seuraavaksi, vastasin meneväni huoneeseeni olemaan epäsosiaalinen. Host-äiskä vain nauroi perään.

Huomenna olisi luvassa vähän lisää au pair miittinkejä Cheescake Factoryssa ja host-iskä tuli äsken ilmoittamaan, että hänellä on huominen vapaata ja voi viedä nuoremman leirille, joten saan nukkua aamulla pidempään! Kuinkahan hurja sitä uskaltaisi olla herätyksen kanssa... 8...? 9...?

New York

New York postaus. Vihdoin! Eihän tähänkään mennyt kuin kaksi viikkoa. Vakavasti otettavana bloggaajana/valokuvaajana miun olisi tietenkin pitänyt muokkailla noita kuvia ja tehdä vaikka sun mitä taikatemppuja, mutta en vain nyt jaksa olla vakavasti otettava (niinkuin olisin ikinä ollut...) joten nauttikaa näistä muokkaamattomista, osa bussin ikkunan läpi, automaattiasetuksilla otetuista kuvista!

Training schoolilla oli siis torstaina mahdollisuus lähteä kiertämään tuota valtaisaa Isoa Omenaa. Host-perheeni oli tervetuliaislahjana tämän reissun miulle kustantaneet, joten itse miun ei tarvinnut maksaa kuin 25$ Top of the Rockiin. Iltapäivällä, kun olimme istuneet jo pari tuntia ensiaputunneilla, pakkauduimme busseihin, jotka suuntasivat Long Islandilta kohti Manhattania.

Kiertoajelun alkuvaiheessa pysähdyimme katsomaan ja kuvaamaan horisontissa siintävää kirpunkakkaa, joka etäisesti muistutti Vapaudenpatsasta. Kauas ei siitä ehditty, kun jo ensimmäisessä risteyksessä bussimme tönäisi toista pienempää bussia ja kuskit jäivät sitten selvittelemään sitä siihen keskelle risteystä. Purkauduimme bussista ulos ja opas näytti meille kaikkea ylimääräistä, mitä siinä hollilla sillä hetkellä oli, kuten jonkin sortin 9/11 -muistomerkki, eli kivikasa, jossa paloi ikituli. Arvatkaa sainko sitä pientä liekkiä mihinkään kuvaan.

Puolisen tuntia siinä vähintään tätä bussiäksidenttiä selviteltiin ennenkuin pääsimme jatkamaan matkaa. Olimme aikataulusta sen verran myöhässä, ettemme enää ehtineet pysähtyä missään, vaan ajettiin reitti pysähtymättä Rockfeller Centerille. Siellä meitä odotti jonotusta, turvatarkastus ja hissi, joka meni 65:n kerrokseen vain 37:ssä sekunnissa! Näköala oli ihan huikea! Kuvat ehkä kertovat kaiken olennaisen.

Top of the Rockin jälkeen meillä oli muutama tunti vapaata aikaa tutustua New Yorkiin. Petran ja Tsekkiläisen Šáriin kanssa käytiin sitten tsekkaamassa Times Square ja siellä oleva krääsäkauppa, mistä ostettiin vaikka sun mitä I love NY krääsää.

Au pairit ja kadonneen vessan metsästys

Nähtiin Times Squarella myös muutama tuttu ja otettiin pari kuvaa (joista jouduttiin maksaa ihan liikaa).

Luulin, että miun nimi on niin yleinen ja helppo ympäri maailmaa, ettei sitä kukaan voi kirjoittaa väärin, mutta kyllä ne Starbucksissa näköjään osaa...

Ilta pimeni ja kaupunki muuttui entistä kauniimmaksi. Bussit kuitenkin odottelivat Empire State Buildingin kupeessa, jonne oli lähdettävä suunnistamaan. En kyllä voi kun kiittää New Yorkin kaavoittajaa ehkä maailman yksinkertaisimmasta kaupungista! (eikä ole edes sarkasmia) Niin paljon nähtävää ja koettavaa jäi vielä New Yorkiin, joten pakko on vielä vuoden aikana päästä uudemman kerran. Pääsi kyllä ehdottomasti lempparikaupunkien top 5:en!

Arkea + Washington DC

Eka työviikko takana ja toinen edessä! Viikko meni ihan yllättävän hyvin. Osasin viedä tytöt oikeisiin paikkoihin oikeisiin aikoihin enkä eksynytkään kertaakaan (paitsi yhtenä iltana kaupoilta tullessa). Perjantaina host-iskällä oli hammaslääkäri Friendship Heightsissa, joten nuoremman ollessa leirillä, lähdettiin tuon vanhemman kanssa samalla reissulla tsekkaamaan Friendship Heightsin kaupat. Guessien ja Luis Vuittonien ohi käveltyämme ensimmäiset kaupat mihin uskaltauduimme sisään olivat GAP ja Banana Republic. Hinnat nähtyämme tehtiin u-käännös ja mietittiin, mitä ihmettä teemme sen ajan kun host-isä on hammaslääkärissä. Lähdettiin sitten kävelemään katua vielä eteenpäin ja nähtiin H&M ja sisälle rynnättyämme sekosimme molemmat. Itsekin vein sovituskoppiin 8 vaatetta, joista sitten lopulta vein kassalle vain kaksi. Rakastan H&M:ää ja Amerikkaa ja halpoja hintoja!

Käytiin samaisena päivänä myös avaamassa miulle pankkitili, jotta hostit pystyvät maksamaan miulle palkkaa. He olivat aikaisemmin jo käyneet kysymässä, mutta kukaan ei ollut luvannut heille tiliä ilman kuukausimaksuja. LCC kehotti meitä kokeilemaan uudestaan ja nyt sujui paremmin kuin hyvin. Sanoivat siellä, että tule tänne ja mene sinne ja täytä tämä ja pum, miulla oli pankkitili. Sain sieltä myös tikkarin. :3

Abc:lla oli tänä viikonloppuna Harry Potter weekend, eli viikonloppuna näytettiin kaikki 8 Harry Potter -leffaa. Juuri kun Salaisuuksien kammio oli alkanut, koko talosta katkesi sähköt ja "jouduimme" ulos leikkimään. Leffan kannalta harmi, mutta muuten ihan hyvä, koska aina kun ollaat kotona, molemmat tytöt jämähtävät sohvalle katsomaan Disney Channelia ja Nickelodeonia ja mitä näitä nyt on. Samaan aikaan katsotaan kahta kanavaa yhtä aikaa ja parhaimmillaan saman sarjan eri jaksoja. Ei miulla vaan riitä aivokapasiteetti tuollaiseen. Asiaa saattaa tosin helpottaa se, että jaksot on näytetty jo niin moneen kertaan, että ne osataan jo ulkoa. #vainamerikkajutut. Aion kyllä nyt viikolla keksiä, jotain muuta aktiviteettia, kuin se juurien kasvattaminen sohvaan.

Eilen lauantaina lähdin sitten meksikolaisen Fernandan kanssa ekaa kertaa DC:hen. Käytiin katsomassa Washington Monument, Lincoln Memorial, joku Vietnamin sodan muistomerkki sekä tietenkin White House. Täällä on lämpötila huidellut joka päivä kolmessakymmenissä (syy miksi vietetään paljon aikaa ilmastoiduissa sisätiloissa) eikä eilinen ollut poikkeus. Kerrankin kun jaksoin nähdä vähän enemmän vaivaa meikkaamiseen, kaikki oli valunut poskille tunnin jälkeen ja hiukset liimautuneet selkään. Yäk. Mutta eniveis sain pakolliset turistikuvat otettua, niin nyt voin alkaa esittää paikallista!

Washington Monumentin ja Lincoln Memorialin välissä on Toisen maailmansodan muistomerkki. Noihin pylväisiin on kaiverrettu kaikki Yhdysvaltain osavaltiot. Molemmilla puolilla on myös nuo "portit", joissa toisessa lukee Atlantic ja toisessa Pacific. En niin tarkkaan katsonut, mutta luulen, että nuo pylväät on aseteltu itä-länsi-suunnassa omille puolilleen.

Vietnam Veterans Memorial oli siis pitkä pitkä musta seinä, johon oli kaiverrettu kaikkien Vietnamin sodassa kaatuneiden yhdysvaltalaissotilaiden nimet. Kuulin jonkun oppaan kertovan, että nimet ovat päiväjärjestyksessä ja päivittäin laitettu aakkosjärjestykseen. Muistomerkillä oli myös kirjoja, joissa oli ilmeisesti kaikkien sotilaiden nimet.

Valkoisen talon edessä kävi lievästi sanottuna kuhina. Kapealle tielle oli ahtautunut kymmenittäin ihmisiä ottamaan valokuvia ja poseeraamaan, joten sanomattakin selvää, että kuvien ottamisessa oli oma haasteensa. Pääsin kuitenkin sen verran lähelle aitaa, että sain kaltereiden välistä napattua pari kuvaa, jonka jälkeen lähdin vain työntymään ihmismassan läpi väljemmille vesille. Ohessa osviittaa ihmispaljoudesta, joka nyt tätä kuvaa katsoessa ei ollut läheskään niin paha kuin paikoitellen.

Fernandan täytyi lähteä aikaisemmin, joten jäin yksinäni pyörimään DC:hen. Aikani pyöriskeltyäni lähdin etsimään yhtä skeittilautakauppaa China Townista. En kyseistä kauppaa kuitenkaan ikinä löytänyt, mutta China Town oli ihan vierailemisen arvoinen paikka. Ei siellä paljon muuta ollut kuin ruokapaikkoja, mutta kadut olivat hauskan näköisiä ja kaikkien paikkoje nimet oli englannin lisäksi kiinaksi.

Olin syönyt viimeksi aamulla, joten menin Panera Breadiin syömään ennenkuin pyörryn liian alhaisen verensokerin takia. Pyörin vielä tunnin tai kaksi China Townin liepeillä eri kaupoissa, kunnes askel alkoi painaa niin, että lähdin seikkailemaan metrolla ensin Friendship Heightsiin, sieltä bussilla Glen Echoon, josta jatkoin vielä pari kilometriä kotiin kävellen.

Tänään piti olla tosi tehokas päivä, jolloin oli tarkoitus esimerkiksi siivota miun huone, liimailla lippusia ja lappusia äitin antamaan leikekirjaa ja kirjoittaa tämä ja pari muuta blogipostausta, mutta kattia kanssa! Heräsin 10-11 välillä siihen, kun vanhempi tyttö tulee sanomaan, että telkkarista tulee taas Harry Pottereita. Aamu meni niitä katsellessa ja päädyin myös skypettelemään äitin kanssa puolitoista tuntia ja Eemelin kanssa reilun tunnin. Host-iskäkin tosin sanoi, että sunnuntait ovat sitä varten, ettei tarvitse tehdä mitään. Vuorokausi vaihtui kuitenkin juuri äsken maanantaiksi, joten parempi aloittaa päivä käymällä nukkumaan, koska huomenna soi kello taas jo ennen kahdeksaa!

Maailman toisella puolen

Viikko on nyt täällä rapakon takana vietetty, joten ehkä on jo aikakin kertoilla vähän kuulumisia. Maanantaina starttasi siis matka suureen Amerikkaan Helsinki-Vantaan lentokentältä. Edelliset pari päivää olin jo hyvästellyt ihmisiä (ja kissoja) eikä nää viimeisimmätkään (en halua sanoa viimeiset, koska kuulostaa liian lopulliselta!) olleet yhtään sen helpompia. Siinä itkua tuhertaessa kuitenkin hymyilin koko ajan; tästä se nyt alkaa! Suomesta lähti miun lisäksi kaksi muuta tyttöä ja heidän kanssa sitten matkattiin koko matka Tukholman kautta New Yorkiin ja training schoolille.

Lentokoneen laskeuduttua kello oli paikallista aikaa 8 illalla, Suomen aikaan 3 yöllä. En ollut nukkunut ollenkaan, lukuunottamatta koko laskeutumista ja putkeen pääsyn odottelua, joten training schoolille päästessä uni maittoi kyllä. Training school oli... noh... mielenkiintoinen. Rakennus näytti ulkoa tosi hienolta, mutta sisältä se olikin sitten jotain aivan muuta. Ainakin majoitushuoneiden osalta. Myöskään kaikkien suosittelemat sandaalit eivät olleet suihkussa ollessa lainkaan turhat. 

Kaikki au pairit oli jaettu alueittain ryhmiin. Maryland-Virginia-akselille oli jälleen niin paljon au paireja, että ryhmiä oli kaksi. Itsehän satuin just siihen ryhmään, jossa 60% oli saksalaisia ja puhuivat keskenään saksaa, kaikki muut espanjankielisistä maista ja sitten minä. Yritäppä siinä sitten osallistua keskusteluun ja tutustua ihmisiin. 

Niin ja ruoka ai että, ruoka. Kaikki ovat aina valittaneet training schoolin ruokien paskuudesta laadusta, mutta jotenkin ajattelin, että kyllähän se pahakin ruoka alas menee. Kuinka väärässä voi ihminen ollakaan! Chicken wingsit oli niin rasvaisia, etteivät pysyneet käsissä, perunamuussi maistui kaikelle muulle kuin perunalle ja en edes uskalla arvailla, mitä lihapullat todellisuudessa olivat. Thank God ruokalassa oli myös salaattibaari, josta sitten söin vatsan täyteen joka päivä.

Vaikka tuo nyt saikin training schoolin kuulostamaan hirveältä, traumatisoivalta paikalta, ei miulle kuitenkaan jäänyt mitenkään paha maku suuhun. Hengailin Suomi-tyttöjen kanssa ja joka päivä oli oppitunteja melkeimpä kellon ympäri, joten ihan mukavaa se oli loppujen lopuksi. 

Torstaina oli ohjelmassa New York citytour, jonka miun hostit oli miulle tervetuliaislahjana kustantanut. Teen siitä ihan oman postauksen tässä joku päivä. Perjantaina sitten hyppäsin bussiin, jonka nokka suuntautui kohti Marylandia. Perillä odotti koko host-perhe kukkapuskan, ilmapallon ja jumalattoman kokoisen Suomen lipun kanssa. 

Oon nyt kotiutunut tänne host-perheeseen tosi hyvin. Tuun lasten kanssa hyvin toimeen ja vanhemmatkin on tosi mukavia ja heidän kanssaan on kiva jutella. Tää nuorempi tyttö on roikkunu miussa kiinni siitä asti kun saavuin ja äskenkin jouduin melkein väkisin sulkemaan oven sen nenän edestä kiinni, että sain vähän omaa rauhaa ennen nukkumaanmenoa. Viikonloppuna käytiin host-iskän kanssa ajelemassa autolla ympäri naapurustoa ja aika hyvin sekin meni, vaikka en ole tuollaista valtamerilaivaa tottunutkaan ajamaan. Vähän on vielä viikenteessä (stop-merkeissä) totuttelemista, mutta hyvin jo osaan kuskata tyttöjä leireille ja kauppaan ja mallille. Eilen maanantaina oli siis ensimmäinen virallinen työpäivä ja host-äiti oli mukana auttelemassa ja näyttämässä, miten kaikki toimii ja hoituu. Myös LCC (Local Childcare Coordinator) kävi eilen moikkaamassa ja kertomassa asioita ja katsomassa, että kaikki on lähtenyt hyvin käyntiin. Tänään olin sitten ekaa päivää ihan yksin ja melkoisen sulavasti sujui sekin. Liekkö johtunut siitä, että äiskä sanoi tytöille, että heidän pitää olla extra-kilttejä ja extra-auttavaisia vai olenko vaan hyvä tässä. Oon kyllä jo kuullut monta kertaa että oon "best au pair ever" muunmuassa siksi, koska toin heille Afrikan tähden ja oon sitä puoliväkisin joutunut pelaamaan sen kymmenen erää päivään.

Valtakunnassa siis kaikki hyvin. Ajattelin viikonloppuna lähteä nuuskimaan vähän DC:tä ja katsomaan, mitä jännää sieltä löytyy. Pitäisi ehkä myös vähän rueta sosiaalisoitumaan ja etsimään muitakin kavereita kuin nää host-lapset. Kaikki aikanaan. Vielä ei ole ollut ollenkaan ikävä Suomeen!