Great Falls

Oon koittanu nyt tällä viikolla aktivoida itteäni näillä päivävapailla, varsinkin kun olin koko viime viikon jumissa kotona koska auto oli korjattavana (koska joku nimeltämainitsematon au pair peruutti sen portinpieleen edellisellä viikolla...) niin lähdin eilen ranskalaisen Elodien ja Ruotsalaisen Emman kanssa vaeltamaan (=kävelemään tasaista polkua) Great Fallseille. Olin luullut koko ajan, että ne ovat jossain kauempana, mutta meiltä sinne oli alle 3 mailia! Vaikka ilma oli jo suht viileä eikä aurinkokaan pahemmin paistanut, paikka oli silti tosi nätti ja varmasti muuttuu vielä nätimmäksi ruskan aikaan. Nähtiin putousten lisäksi myös bambeja, haikaroita ja kilpikonnia! Olin ihan pähkinöinä niistä kilpikonnista, joita en ole ikinä nähnyt luonnossa, enkä edes tiennyt niitä täällä olevan. Mutta pitemmittä puheitta, en osaa tästä nyt muuta selittää, joten kuvia olkaatte hyvät:

 Etsi kuvasta bambi

Annapolis

Lauantain keikkailun ja väreillä leikkimisen jälkeen heräilin Karennin luota ihan liian aikaisin ja lähdin junailemaan itseäni kotiin. Oltiin sovittu Josin ja muiden tyttöjen kanssa, että lähdetään yhdeltätoista, mutta olin viittä vaille vasta saanut rullailtua itteni skeittilaudalla kotiin. Tyhjensin turhat tavarat huoneeseeni, vaihdoin vaatteet ja pian seurue olikin jo löytänyt tiensä meille ja suunnattiin auton nokka kohti Marylandin pääkaupunkia Annapolisia.

Hieno nimi kauniille kaupungille! Pyörittiin lähinnä tuossa pääkadulla ja harbor-alueella. Ensin lähdettiin etsimään ruokapaikkaa, jonka jälkeen pyörittiin kuin päättömät kanat ympäriinsä ja päätettiin lopulta maksaa $15 40 minuutin boat tourista (inhoan tälläistä finlishiä, mutta en vaan saanut päähäni, mikä boat tour on suomeksi) ja nähtiin Annapolisin sataman lisäksi muutakin rannikkoa.

Veneilyn jälkeen lähdettiin katsomaan jo tuolta mereltä nähty United States Naval Academy. Kellään meistä ei ollut kuitenkaan vielä Amerikan ajokorttia eikä passeja (koska Training Schoolilla oli jankattu että älkää hyvät ihmiset kantako passeja mukananne) mukana, joten ei päästy sisään. Päädyttiin kiertelemään söpöjä pikkukujia ja pääkadulle päästyämme käytiin kansainvälisen suklaapäivän kunniaksi vielä lopuksi jäätelöllä. Oli muuten paras jäätelö, mitä olen pitkään aikaan syönyt! 

Life In Color 2015

Viime viikonloppu oli niin täynnä ohjelmaa, että teen kaksi postausta, lauantaista ja sunnuntaista erikseen. Vielä kun sen Delaware-postauksen taisin tässä joku kaunis päivä kyhättyä kasaan, niin tässähän tulee postausta vähän väliä!

Muistaakseni torstai-iltana näin facebookissa tällaisen tapahtuman kuin Life In Color. Homman nimi oli siis, että DJ:t soittaa musiikkia samalla kun yleisöön heitetään maalia, kunnes ollaan kaikki mukavan värikkäitä. Innostuin samantien ja sain vielä Karennin lähtemään mukaan, joten lauantai-iltana lähdettiin sitten kohti RFK-stadionia ja tuota kyseistä häppeninkiä.

Pieniä ongelmia tuli jo heti alkuvaiheessa, kun ei meinattu päästä turvatarkastuksista läpi meikkiemme ja muiden laukuissamme olleen krääsän takia. Alueelle ei siis saanut viedä käytännössä mitään muuta kuin lompakon ja kännykän sekä avaamattomissa pakkauksissa olevia tuotteita. Tehtiin sitten u-käännös ja lähdettiin etsimään sopivaa pusikkoa, minne piilottaa tavarat keikan ajaksi. Sellainen löytyi aika läheltä ja toisella yrittämällä päästiin jo alueen sisäpuolelle asti.

Alueelta sai t-paitojen ja muun krääsän lisäksi ostettua itselleen noita maaliputeleita ja ostettiin tottakai itsellemmekin! Lavan edustalle päästyämme saatii samantien maalia niskaan ja siitä alkoi sitten meidän värittymien.

Meno oli katossa koko tapahtuman ajan ja äityi välistä vähän turhankin villiksi. Ihmiset tönivät ja tuuppivat ja jotkut eivät pysyneet enää jaloillaankaan ja meidän piti Karennin pitää melkeimpä koko aika toisiamme käsistä kiinni, ettei vaan hävitetä toisiamme. Jossain välin keikkaa sitten tuli tämä Big Bang, joka aukaisi maalihanat. Siitä miulla ei ole kuin yksi video enkä sen jälkeen uskaltanut kännykkää enää edes ottaa esille vaikka se veden ja roiskeenkestävä kuulemma onkin.

Siinä vaiheessa, kun viimeinen DJ alkoi soittaa näitä perus miljoonaan kertaan kuultuja Fresh fm (paikallinen NRJ) renkutuksia, lähdettiin grillin kautta metrolle, ettei satuttaisi pahimpaan ruuhka-aikaan. Missattiin näköjään loppuilotulitus mutta oh well. Siitä junailimme itsemme Karennin luokse, heitettiin vaatteet pesuun ja itsemme suihkuun ja nukkumaan.

Oli tosiaankin ikimuistoinen ja hauska ilta. Muutaman vinkin haluan kuitenkin kertoa, jos joku sattumoisin on vastaavanlaiseen tapahtumaan menossa.

- Silmälasit/aurinkolasit/suojalasit. Ekan kymmenen minuutin sisään olin saanut sitä maalia jo silmään ja vaikka se nyt ei luulisi haitallista olevan niin ei se kivalta tuntunut.

- Puhelin suojaan. Joku vedenkestävä kotelo ja ihan vaikka minigrip-pussi. En tiedä miten ei-vedenkestävät luurit kestää tuota maalia, mutta tää miunkin kestävä versio ja sen kuoret on vieläkin aika maalissa.

- Huonot vaatteet. Miun valkoinen paita ei ole enää valkoinen...

- Pitkät hiukset kiinni. Tää on ihan muiden ihmisten kannalta. Tuo maali tekee ihon kiitettävän tahmeaksi, joten niitä edessä olevan hiuksia oli koko ajan kiinni käsivarsissa.

- Ja viimeiseksi muistakaa, että sitä maalia on _joka_ paikassa. Tänäänkin vielä löysin korvastani pinkkejä maalihiutaleita!

Hauskaa tuo kyllä oli, että suosittelen kaikille jos vain mahdollisuus on. Ei tässäkään rahatilanteessa mennyt tuo kuutisenkymmentä dollaria hukkaan! 

Labor Day weekend

Juu ei ookkaan taas hetkeen kuulunu meikäläisestä! Oon vaan ollu ihan liian laiska ja väsynyt postailemaan yhtään mitään. Aloitin kirjoittamaan postausta tuosta parin viikon takaisesta Delawaren reissusta, mutta sain kirjoitettua jopa yhden lauseen, joka ei edes ole hyvä aloituslaini. Mutta se siis on tulossa tässä joskus kunhan runosuoni alkaa taas sykkimään!

Viime viikko oli suhteellisen täynnä ohjemaa. Olin harva se päivä milloin kenenkin kanssa ja hoidin sitä ja tätä. En edes muista viime viikolta mitään yksityiskohtia! Lauantaina tein vihdoin stopin tanssitauolle ja lähdin paikallisen katutanssikoulun workshopeille. Oli ihan tosi mahtavaa päästä pitkästä aikaa kunnolla tanssimaan ja tyhjentämään päätä. Opettajat olivat ihan huippuja ja pyysivät jatkossakin mukaan treenaamaan ja tanssimaan.

Sunnuntaina oli alunperin suunnitelmissa lähteä käymään päiväreissulla Philadelphiassa, mutta niiden kuuluisan parin muuttujan ja kaiken muun soutamisen ja huopaamisen jälkeen lähdettiinkin kahden muun tytön kanssa DC:hen polkuveneilemään! Jalkatreeni tuli ainakin tehtyä siltä päivältä varsinkin lopuksi kun poljettiin kuin hullut vastatuuleen, että ei vaan oltaisi myöhässä ja jouduttaisi maksamaan ylimääräistä ylitetystä ajasta.

Treeni jatkui vielä kolmisen kilsaa kävellessä, että päästiin pizzalle Eastern Marketiin. Sieltä sitten lähdin junailemaan itseäni Friendship Heightsiin, mutta kuten joku ehkä saattoi miun Twitter fiidiltä päätellä, ei matka mennytkään niinkuin Strömsössä. Tällä kertaa vika ei kuitenkaan ollut miussa vaan ihan yksinomaan metroissa. Friendship Heightsiin pääsin lopulta vartin myöhässä viimeisestä bussista, joten jouduin soittamaan host-isän hakemaan. 

Maanantai olikin sitten amerikkalaisten vappu eli Labor Day, mikä tarkoitti kaikille, myös minulle, vapaapäivää. Lähdettiin ruotsalaisen Annelin kanssa pyörimään Georgetowniin ja etsimään hänelle uusia sandaaleita. Ei löydetty enkä kyllä tiedä, kulkeeko se reppana vieläkin conssit jalassa. Meidän poolilla olisi ollut myös joku koko perheen Labor Day -tapahtuma, mutta tulin sen verran myöhään kotiin ja olin muutenkin väsynyt niin en enää vaivautunut lähtemään. 

Tää viikko on mennyt tosi nopeasti ja hyvä niin, koska keksittiin just meksikolaisen Karennin kanssa hienoja pläänejä lauantaille enkä meinaa pysyä housuissani! Kirjoittelen siitä sitten jälkeenpäin!