226 päivää ilman...

Miun piti tehdä tää sillonkun oli 222 päivää takana (koska hauska luku), mutta raadoin kouluhommien ja kaiken muun kanssa, niin se vähän jäi, mutta julkaisen nyt ja katkaisen tän blogihiljaisuuden vihdoin. Tässä siis lista asioista, joita ilman olen joutunut kokonaista 226 päivää olemaan. Kuvituksena kuvia Philadelphiasta, jossa kävin tuossa muutama viikko sitten, mutta en oo jaksanu siitä postaukseksi asti turinoida niin heitän ne nyt tähän.

Salkkareita
Kaikki miun läheiset ihmiset tietää, miten addiktoitunut tuohon sarjaan olin. Onhan se nyt ollut monta vuotta ihan täyttä kuraa, mutta silti sitä jotenkin parkkeerasi itsensä telkkarin eteen 19.30 joka ilta. Päätin kuitenkin tuossa keväällä, että tässä on nyt hyvä sauma lopettaa tän shaiban seuraaminen, mutta tuo viime kevään murhamysteeri sai kyllä totiseesti toisiin ajatuksiin! Täällä kuitenkin vastaan tuli Mtv3-katsomo ja maarajoitukset. Koitin niitä striimata ties mistä, mutta jaksojen sijaan sain melkein viruksen koneelleni, joten päätin lopulta luovuttaa ja aloittaa vieroituksen.

Auton tankkaamista
Ajan täällä siis autoa myös vapaa-aikana, mutta koska suurin osa ajamisesta on kuitenkin työhön kuuluvaa kuskaamista ja autonakin toimii tuo perheen ainoa auto, host-vanhemmat maksavat löpöt miunkin puolesta. Vielä ei siis ole tullut edes mitään hätätilannetta, että olisin joutunut tankille itsekseni menemään. En varmaan osaisi sitä edes käyttää. Oon kyllä siis kerran katsonut vierestä, miten homma toimii, mutta oon aika varma, että voisi mennä aika monta sormea suuhun, jos nyt käsky kävisi mennä tankkaamaan.

Manuaalivaihteita
Liian helpolle oppii kyllä täällä. Suomessa kertojen, kun ajoin automaattia, määrän pystyi laskemaan yhden käden sormilla, joten oli ensin vähän totuttelemista tuohon, ettei tarvitse vaihteiden eteen ajaessa tehdä mitään. Vähän jänskättää miten sujuu tuo vuoden jälkeen manuaaliin palaaminen. Pyydän jo valmiiksi anteeksi äitin Toyotalta. Yritän olla hellä!

Perunaa
Joo siis ranskalaisiahan täällä on tullu mätettyä kilokaupalla ja Ikeassakin perunamuusia, mutta ihan rehellistä perunaa en ole täällä saanut. Se ei vaan ole täällä se juttu. Täällä syödään lähinnä pastaa ja kaikkea muuta tollasta epäterveellistä.

Kissaa
Tää on ollut ehkä näistä vaikein. Viitisen vuotta kissan kanssa asusteltua on tosi outoa, kun sellaista karvakasaa ei enää ole. Nää vieroitusoireet on jo mennyt niin vakavaksi, että silittelen jo miun Pusheen-pehmolelua niinkuin oikeaa kissaa...

"Äiti auta!"
Kyllä oli ennen helppoo. Nyt miun pitää oikeesti hoitaa kaikki viralliset asiat itse! Varata lääkäriajat, allekirjoittaa papereita, maksaa puhelinlasku jne kun äiti ei oo täällä niitä hoitamassa. Kukaan ei ees tehny miulle lämmintä mehua ja hedelmäsalaattia kun olin kipee. Tätäkö tää aikuisuus nyt on? (Ettei äiti nyt taas rupee vetistelemään niin sanotaan nyt, että ei oo kyllä kukaan myöskään konkreettisesti ruoskimassa siivoomaan. Sieltä skypestä on turha huudella!)

Eemeliä
Tää onneks korjautuu lauantaina kun saan ton apinan tänne viikoksi :3

Super Sweet 20

Miulla oli siis perjantaina synttärit! Teinivuodet on nyt sit virallisesti ohi ja sainki kuulla kaikenlaista vanhusläppää koko päivän. Noh lähdin sitten hukuttamaan suruani ja aikuisuuden tuskaa Avinin ja Marinan kanssa Cheesecake Factoryyn.

Ekaa kertaa söin tuolla muutakin kuin sitä juustokakkua ja ai herranjumala noita annoskokoja. Miunkin "alkupala"-salaatti oli kyllä kaikkea muuta kuin alkupala! No eipä siinä mitään. Olin jo täynnä siitä, mutta piti ne juustokakut nyt silti tilata, koska niiden takia sinne oltiin tultu. 

Puolet sain tuosta syötyä ja loput on itseasiassa vieläkin meidän jääkaapissa...

Illalla host-perhe vei miut ulos syömään kivaan raflaan Bethesdassa ja jälkiruualle johonkin suklaamestaan, jossa kaikki, siis ihan kaikki, oli suklaata. Pikkuinen ähky ja ruokavauva oli tuon koko päivän mättämisen jäljiltä, joten kotona jätettiin suosiolla kakku syömättä ja puhalsin vain kynttilät päältä.

Lauantaina heräsinkin jo anivarhain ja raahauduin kouluun (kyllä, au pairien täytyy käydä myös koulussa) opiskelemaan vähän intiaaneista ja muusta Amerikan historiaan liittyvästä. Kotimatkalla kurvasin Sephoraan ostamaan "pienen" synttärilahjan itselleni.

Lähdettiin illemmalla Avinin ja Ineksen kanssa ensin Marinalle vähäksi aikaa, jonka jälkeen lähdettiin viimein vähän tsekkaamaan tuota DC:n yöelämää ja juhlimaan miun ja Jasminin synttäreitä.

Pääsi pitkästä aikaa juhlimaan ja tanssimaan ja pitämään hauskaa ihan kunnolla. En edes kehtaa täällä sanoa mihin aikaan ryömin kotiin, mutta sunnuntai menikin sitten aikalailla nukkuessa. Oli vähän tarkoituksena lähteä illalla Marinan luo katsomaan Super Bowlia, mutta tuo 400 metrin matka sinne tuntui niin ylitsepääsemättömältä, että päätin vain jäädä kotiin kattomaan peliä pikku telkkaristani vauvahaalarissa.