Au pairin elintärkeät sovellukset

Skype, WhatsApp
Koska kukaan ei enää lähetä kirjeitä ja sähköpostikin on jo vähän vanha juttu, on nämä kaksi vallan mainio tapa pitää yhteyttä valtameren yli. Viestit ja puhelut menevät perille sekunnissa ja mikä parasta: se ei maksa mitään! Ainoastaan nettiyhteyden, jonka nyt löytää jokaisesta Starbucksista ja Mäkkäristä. Hieno juttu varsinkin tuossa Skypessä, mitä mummikin jaksaa joka kerta ihmetellä ja päivitellä, että siinä oikeasti näkee toisen. Voi vaikka, kuten allekirjoittanut eilen, osallistua lettukesteille sillä erotuksella, että itse ei niitä lettuja saa...

Muuntaja
Latasin tälläisen eilen itselleni ja voin sanoa, että on näppärä. Mitä turhaan opetella farenheitteja, maileja ja dollarin kursseja, kun kone voi tehdä sen puolestasi. Vaihtoehtoisesti voit vaan puhua celsiuksilla, kilometreilla ja euroilla ihan vaan vittuillaksesi tyhmille amerikkalaisille, jotka nyt ovat ihan vaan omaa tyhmyyttään ottaneet eri mittayksiköt kuin koko muu maailma.

Google Maps
Tarviiko tätä edes selittää? Uudessa paikassa, uudessa maassa nyt menee parhaimmallakin suunnistajalla sormi suuhun kun ei aluetta tunne ollenkaan. Ja jotta ei tarvitsisi kuitenkaan paljastaa olevansa eksyksissä oleva turisti ja kaivaa isoa paperikarttaa repun pohjalta, apuun tulee taskukokoinen koko maailman kattava kartta, joka neuvoo vielä ihan kädestä pitäen mistä pitää kääntyä ja minne. Ei tarvitse meidän suomalaistenkaan irrottautua periaatteistamme ja kysyä apua!

Paikallinen metrosovellus
Vaikka ainakaan tämä DC:n metrosovellus ei kovin luotettavasti toimi, se on silti pakko olla viemässä tilaa kännykän muistista, Miten muuten osaisin jäädä oikealla asemalla pois ja mistä tietäisin pitääkö liukuportaat juosta vai ei?

Tinder
Koska vuoden toisessa maassa asumisen ei suinkaan tarvitse tarkoittaa myös vuoden selibaattia. Au pairina voi olla hankalaa tutustua paikallisiin ja koska au paireista (villi veikkaus) 97% on tätä kauniimman sukupuolen edustajaa, voi miesseuran löytäminen olla melkoinen haaste. Onneksi on Tinder, jossa voi löytää ihan vaan kavereita "not looking for anything"-tekstin avulla, sitä hetken huumaa, saada kontakteja college partyihin sekä parhaassa tapauksessa löytää sen kaverin hoitamaan paperisotaa green cardin hankkimista ja american dreamin jatkamista varten.

Sanakirja.org, Google Kääntäjä tms.
Koska aina ei vaan muista.

Facebook
Pääasiassa au pair ryhmissä surffailuun ja seuran hakuun. Hyvin tehokas uutiskanava myöskin, pysyy hyvin kartalla Euroopan maahanmuuttokriisistä vaikken sitä edes hyvin aktiivisesti seuraa, eikä se näitä amerikkalaisia kinosta. Toimiva myös Suomi-kamujen stalkkailuun ja joko heidän tylsälle elämälle naureskeluun tai vaihtoehtoisesti kadehdintaa niitä kohtaan, jotka jo ovat jatko-opiskelemassa ja tietävät tasan tarkkaan, mitä haluavat olla isoina.

Instagram
Maisemakuvia, koko ajan enemmän amerikkalaistuneimpia selfieitä, sekä koti-ikävissään postattuja throwback-kuvia varten. Päätarkoituksena herättää kadehdintaa seuraajien keskuudessa ja ylistää, miten upeaa elämä onkaan täällä suuressa, mahtavassa Amerikassa. Tägeiksi tottakai joka kerta #aupair, #traveling, #usa sekä tietenkin se kaikkien tuntema #finnishgirl.

Suomijuntteilua

Lauantaina vietin ihan kunnon Suomi-päivää. Joku Suomi-yhteisö järjesti tässä meidän lähellä suomalaiset joulumarkkinat ja pitihän sinne nyt päästä. Host-perhekin innostui lähtemään mukaan, joten lähdettiin koko poppoo ihmettelemään suomalaisia juttuja ja karjalanpiirakoita. Nuorempi tyttö, rakastui myynnissä olleeseen muumi-piparkakkutaloon ja arvatkaas kenen pitää nyt tähtitorttujen ja karjalanpiirakoiden lisäksi alkaa vääntää vielä piparkakkutaloa! Ohessa kuva viime jouluisesta mökistä pitkän kasaamisen ja monen kirosanan jälkeen

Nailed it...

Host-perheellä oli muita menoja loppupäiväksi, joten he lähtivät vähän aikaisemmin pois ja jäin itse odottamaan Sofieta ja Sandraa, jotka tulivatkin pian. Kierreltiin paikka läpi ja hävettiin silmät päästämme, kun tajuttiin että joku voi ehkä ymmärtää meidän juttuja. Ruisleivät kainalossa käytiin merkkaamassa itsemme karttaan ja lähdettiin suuntaamaan kohti Ikeaa.

Pysähdyttiin matkan varrella T.J. Maxxissa, koska Sofie tarvitsi autolaturin. Tytöt lähtivät sitten uusien toppatakkien ja itse auto-kännykkätelineen ja minkälie käsivarsikännykkävyön kanssa. Meinasi se autolaturikin melkein unohtua... Entistä näkäisempinä päästiin vihdoin Ikean lihapullien ääreen.

Ikeashoppailujen jälkeen tytöt heitti miut metrolle, josta junailin itteni kotiin mussuttamaan näkkileipää ja irtokarkkia. Kyllä on aika siistii olla suomalainen <3

It's the most wonderful time of the year

Taisin vissiin jossain vaiheessa mainita, että täällä alkoi joulu heti kun saatiin halloween pois päiväjärjestyksestä. Punaista ja vihreää on joka puolella ja koristeetkin on jo laitettu. Toissaviikollakin paistateltiin päivää reilussa parissakymmenessä lämpöasteessa ja katseltiin kun Bethesdan keskustaan pystytetään joulukuusta. Joensuussa ainakin taisi viime viikonloppuna olla jo joulunavaus ja täälläkin se avattiin ainakin National Harborin puolesta. Lähdettiin Evelinen ja kahden hänen kaverinsa kanssa katsomaan tuota Tree Lighting -seremoniaa. Näin oli myös muutama muu ajatellut. Seisottiin ainoalla National Harboriin vievällä exitillä varmaan 45 minuuttia ja jänskättiin keretäänkö näkemään tuota valojen sytytystä ollenkaan. Autoletka alkoi kuitenkin hiljalleen liikkua ja saatiin auto parkkiin 5:50, kun seremonia alkoi tasan 6. Aluksi oli kaikenmaailman esityksiä ja joululauluja ja taisi siellä joku lihava punainen ukkokin käydä pyörähtämässä, ennen kuin kuusi valaistiin. Hetken aikaa katseltiin niitä just amerikkalaistyylisiä isoja, kirkkaita ja värikkäitä valoja, jonka jälkeen sitten siirryttiin katsomaan kun ammutaan taas pari miljoonaa taivaalle ilotulitteiden muodossa. Ei siinä, hienolta näytti ja kiitos kameran sarjakuvaus-toiminnon, tuli pelkästään ilotulitteista otettua toistasataa kuvaa...

Chicago

Niin. Kävin siis muutama viikko sitten Chiagossa. Olin Venlalle puhunut vaikka kuin pitkään, ellei jopa training schoolilta lähtien, että tulen hänen luonaan käymään. Vihdoin sain asialle tehtyä jotain ja varattua lennot ja otettua perjantain vapaaksi pitkää viikonloppua varten. Oli aivan huippu viikonloppu ja rakastuin Chicagoon about yhtä paljon kuin taannoin New Yorkiin. Oli myös ihan huippua jutella pitkästä aikaa suomeksi (tai no Turun murrehan on jo melkien oma kielensä) jonkun kanssa muutenkin kuin skypessä. Pyhitettiin viikonloppu myös ruualle ja läskeilylle, koska Chicagohan on pizzan ja hot dogien luvattu maa!

Heräilin siis perjantaiaamuna puoli kuuden maissa ja unenpöpperössä pakkailin kotona loput tavarat ja hipsin hiljaa pihalle tulleeseen uberiin, joka vei miut Dullesin lentokentälle aamupalalle. Sain todistaa aika nättiä auringonnousua ja kerkesin vielä ostaa häthätää tuliaisiakin ennenkuin lento lähti.

Ei tippunut halpalentoyhtiön kone, vaan pääsin turvallisesti Chicagon O'Haren lentokentälle ja lähdin suunnistamaan junalla ensin keskustaan ja sieltä Glenview:n, jossa Venla oli host-poikansa  kanssa vastassa. Lähdettiin siitä ensin Venlan luokse ja hetken hengähtämisen ja kännykän lataamisen jälkeen lähdettiin jäätelölle ja leikkipuistoon. 

Heitettiin jossain vaiheessa poika synttäreille ja lähdettiin itse tekemään itsestämme ihmisten näköisiä. Aluksi oli tarkoitus mennä Chicago Botanic Gardeniin, mutta tajuttiin, että se menee kiinni jo kuuden maissa, joten ei oltaisi siellä keretty pitkään olla. Päätettiin sitten lähteä ihan vaan shoppailemaan läheiselle mallille. Ihan onnistunut reissu siinä mielessä, että Sephorassa vietetyn reilun tunnin ja ihonsävyanalyysien jälkeen molemmilla oli kasa uusia meikkejä ja meikkivoidenäytteitä, joista ainakin itse kävin uuden meikkivoiteen myöhemmin ostamassa!

Venlan host-äiti oli varannut meille pöydän lemppari sushi-paikastaan ja mentiin sinne vielä illalla syömään Venlan kaverin, ruotsalaisen Jessican kanssa. Oli kyllä hyvää ja himoitsen vieläkin tuota miun jäkiruokajäätelösorbettisysteemiä!

Arvatkaas miten aloitettiin lauantaiaamu. No syömällä! Heräiltiin vähän myöhempään mitä piti ja raahauduttiin Walker Brothersiin aamupalalle vaikka oli jo lähemmäs lounasaika. En nyt taida näistä mätöistä sanoa oikeastaan mitään. Katsokaa ja ihailkaa

Aamupalan ja pikalaittautumisen jälkeen lähdettiin junalla kohti Chicagon keskustaa. Päivän tavoitteina olivat Willis Tower, papu ja deep dish -pizza. Suunnattiin ensin Willis Towerille, jossa jonottaessa menikin mukavasti reilu kaksi tuntia. Willis Towerhan oli siis vielä parikymmentä vuotta sitten maailman korkein rakennus (kysymys, johon en tiennyt vastausta anopin 70-luvulta peräisin olevassa Trivial Pursuitissa) ja turistit pääsevät katsomaan maisemia aina 103:n kerrokseen asti, jonne on myös rakennettu nuo lasikuutiot hienoja näkymiä varten.

Edit: Se anopin Trivial oliki 80-luvulta. Mutta vanha mikä vanha.

Willis Towerin jälkeen lähdettiin etsimään pizzeriaa, josta saisi oikeeta chicagolaista deep dish -pizzaa. Löydettiin tosi monen suosittelema paikka ja saatiin varaus tunnin päähän. Päätettiin odotellessa lähteä kävelemään tuota the Beania kohti ja katselemaan samalla Chicagon downtownia noin muutenkin.

Tajuttiin jossain vaiheessa, että ei keretä viimeiseen (johon uskallettiin mennä) junaan jos aijotaan käydä pizzalla, joten peruttiin pöytävaraus ja mentiinkin Shake Shackiin, jossa saatiin hampurilaisten lisäksi uudet nimet.

Sunnuntaina edellisen aamun tähteiden jälkeen (miks haluun nyt mainita aina mitä oon syöny?) lähdettii sitten vihdoin sinne Chicago Botanic Gardeniin, joka oli aika lähellä, missä Venla asuu. Kuvia tuli otettua varmaan toistasataa ja niistä saisi varmaan ihan oman kilometripostauksen, mutta koitan nyt tähän karsia vähän. Oli kyllä nättiä ja välillä oli ihan Suomen oloisia maisemia!

Venla tykkäs ottaa kuvia kun otin kuvia...

Tuolta päästyämme Venla lähti pyörähtämään host-poikansa synttäreillä joten lähdin sitten itsekseni downtowniin pyöriskelemään ja ottamaan päivänvalolla parempia kuvia pavusta.

Treffattiin Venlan kanssa pari tuntia myöhemmin ja lähdettiin Starbucksin kautta kävelemään Chicagon pohjoispuolella sijaitsevaan niemennokkaan, josta näki käytännössä koko downtownin ja pimeällä kaikkine valoineen, näky oli uskomattoman kaunis! Matkalla eksyttiin leikkipuistoon ja melkein jo kiipeiltiin aitojen yli, kun ei vaan meinattu löytää tietä ulos. Tarkoituksena oli myös käydä matkalla katsomassa yhtä hienoa suihkulähdettä, mutta eihän se tietenkään ollut päällä. Ei kyllä haitannut, koska näky tuolta niemestä oli kyllä niin hieno.

Maanantaiaamuna kello soi viideltä ja hiippailin taas Venlan luota uberilla lentokentälle. Edellisenä päivänä alkanut flunssa oli mennyt vain pahempaan suuntaan ja lisättynä ähäisiin yöuniin, ei yhtälö ollut mikään miellyttävä lentämistä ajatellen. Ei muutenkaan mennyt kotimatka hirveän mukavasti. Paluulento oli siis Baltimoreen, josta miun piti sukkuloida itseni bussilla metrolle ja sieltä taas kotiin ja tottakai olin väärässä paikassa odottamassa sitä bussia, joten missasin ensimmäisen bussin. Pääsin onneksi lopulta kotiin 9 tuntia siitä, kun olin Venlalta lähtenyt. Ja eikun samoilla silmillä vaan aloittamaan uutta työviikkoa!