Christmas

Tää joulu oli ihan todenteolla erilainen kuin mihin oon tottunut. Aatonaatto oli vielä ihan normaali koulu- ja työpäivä, myös minulle. Aatto oli sitten jo loma koulusta, eivätkä vanhemmatkaan mennet töihin, joten olin tietääkseni vapaalla. Hengailin kuitenkin koko päivän kotona ja skypettelin aamupäivästä äitille ja Eemelille ja sukkuloin alakerrassa pyörineen Star Warsin ja omalla koneellta tulevan Joulupukin kuuman linjan välillä. Sillä välin, kun Whatsapin ryhmächatti täyttyi ihmisten joululahjoista, meille tilattiin kiinalaista!

Joulupäivänä heräsin sitten jo yhdeksän maissa paistelemaan joulutorttuja nuoremman tytön kanssa. Kiirehän siinä tuli, kuten aina ja viimeisten pellillisten (miksi Amerikassa on niin pieniä peltejä??) paistuessa juoksentelin eestaas samalla laittautuen. Tortut ei palanu ja sain itestänikin ihan siedettävän näkösen.

Kuvasta kertookin, että ihan talvisissa lämpötiloissa mentiin! Ahtauduttiin sitten lahjojen ja ruokien kanssa autoon lähdettiin kohti mummolaa D.C.:n puolelle. Siellä purettiin lahjat kuusen alle tiputeltiin karkit ja pikkukrääsä sukkiin, jonka jälkeen odoteltiin vain lupaa käydä käsiksi. Miullekin oli takan reunalla oma sukka, vaikka mummo ei osannutkaan kirjoittaa miun nimeä oikein. Mutta ajatushan se on tärkein!

Pukki oli ollut antelias ja lapset sai lahjoja vaikka millä mitalla. Hirveä härdelli kun jaellaan lahjoja ja availlaan ja kiitellään samaan aikaan, kun ite on tottunut siihen, että niitä ruetaan availemaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on jaettu. Noh käy se näköjään näinkin! Tontut niin Amerikasta, kuin Suomestakin oli minuu muistaneet ja sain tosi kivoja lahjoja molemmilta. Lahjarumban jälkeen laitettiin ruoka pöytään ja alettiin syömään. Oli kalkkunaa ja jonkinsortin kinkkua ja kasviksia sun muuta. Ihanhan ne syötäviä oli, mutta kyllä suomalaiset joulupöperöt vie silti 6-0.

Tapaninpäivä oli sitten taas ihan normaali lauantai, joskin D.C.:n keskusta oli tavallista tyhjempi ja hiljaisempi, kun ajettiin Air and Space -museoon katsomaan uutta Star Warsia. Host-isä osti meille kaikille liput sinne, koska siellä on yksi ainakin USA:n suurimmista IMAX-screeneistä. Olihan se nyt pikkusen isompi kuin Joensuun Tapiossa ja leffakin oli hyvä. Mitään spoilaamatta sanon, että itku meinasi kyllä päästä. 

Tytöillä jatkuu nyt siis joululoma, joka tarkoittaa miulle täysiä 10 tunnin päiviä. Onneksi vaan kaksi kappaletta, joista toinen on jo takana. Huomenna töiden jälkeen sanon adjöö ja lähden seikkailemaan itseni Baltimoreen, josta sitten huomenaamulla jatketaan tyttöjen kanssa tättärättättää Floridaan, ensimmäisenä etappina Miami, jossa vietetään uusivuosi. Sieltä jatketaan sitten Orlandoon ja Tampaan eli aika tiukka aikataulu tällä reissulla, mutta pitäähän se nyt kaikki nähdä, vaikka aikaa ei ole kuin muutama päivä! Näkemisiin siihen asti, kunnes sieltä palaan/palaudun!

Jouluturinoita + koti-ikävä

Teki mieli tulla kirjoittamaan jotain, mutta en vaan tiiä mitä. Täällä rulla kaikki hyvin. Tavalliseen malliin. Ei mitään uutta. Joulu tulee tännekin ja kävin sen kunniaksi tänään ostamassa perinteisen Ugly Holiday Sweaterin ja housut. Sain viime viikolla postissa 10 kilon paketin täynnä suklaata ja joululahjoja ja oon nyt Fazeria mättänyt kaksin käsin niin, että joulukilot saadaan varmaan jo enne joulua! Meille haettiin myös toissapäivänä joulumänty ja sekin koristeltiin tyttöjen kanssa suurimmaksi osaksi ihan sovussa.

Ekaa kertaa koko aikana voisin sanoa, että on pientä koti-ikävän poikasta. Oikeastaan ensimmäiset merkit ilmenivät jo kiitospäivänä. Pöydässä istuessa tuli tosi hassu olo, että jotain olennaista puuttui. Ne tutut ihmiset, joiden takia noita juhlia vietetäänkin. Nyt kun vielä tietää, että kaikki siellä kotona ovat valmistautumassa juhlimaan ja viettämään aikaa keskenään ja itse on täällä maailman toisella puolella käytännössä ihan vieraiden ihmisten kanssa, tulee vähän haikea olo ja miettii, miksei vaan ostanut lentolippuja jouluksi kotiin. Suomessa koittaa jo jouluaatto, joka meillä on ihan tavallinen päivä. Skypetellähän voi, mutta ei se ole sama.

Kaikki luistaa hyvin ja se ei tässä nyt edes olekaan ongelmana. Tiedän kyllä, että tää on vaan ohimenevää ja en todellakaan ole tulossa kotiin vielä vähään aikaan (ja äitin ei tarvii rueta nyt päivittelemään)! Suomi-jouluja nyt kerkeää viettämään vielä vaikka kuinka monta, mutta täällä tuskin kovin monesti olen. Miulla on onneksi täällä glögiä, torttutarpeita ja kunnon säätämisen jälkeen myös vihdoin Suomi-Spotify, joilla koti-ikävää saa lievitettyä. Yritän selvitä joulusta mahdollisimman nopeasti ja sen enempiä miettimättä ja keskittyä ensi viikkoon, koska ollaan tehty Suomi-tyttöjen kanssa aika huippuja pläänejä uudeksi vuodeksi! Sen enempää en nyt tässä paljasta, mutta siihen liittyy läheisesti tämä:

Hanukkah

Unohtunut ihan kirjoittaa tästä viime viikolla meidän arkeen kuuluneesta pikku rutiinista eli Hanukasta! Miullahan on siis käynyt siinä mielessä tosi hyvä tuuri, koska host-isä on juutalainen ja host-äiti kristitty, niin saan viettää täällä sekä joulua että hanukkaa. Meillä sitä ei juhlittu ihan niin isosti kuin esimerkiksi muutaman kaverin perheissä, koska joulu kuitenkin jo odottaa nurkan takana, mutta oli silti kiva päästä osaksi tätä vähän pienimuotoisemminkin.

Kaikki on varmaan nähneet niitä perinteisiä yhdeksänhaaraisia hanukkakynttelikköjä. Miulle tuli täysin yllätyksenä, että niitä on myös erilaisia ja en muista nyt kenenkään kuvissa ja snäpeissä nähneeni niitä perinteisiä. Jokatapauksessa ideana on siis, kun hanukka kestää kahdeksan päivää, joka päivä sytytetään yksi kynttilä enemmän kuin edellisenä, samaan tyyliin kuin me kristityt adventteina, ja sitä yhdeksättä käytetään sytyttämiseen. Samalla lauletaan joku heprean (?) kielinen laulu. En millään tajunnut sitä viisua, vaikka sanat oli nenän edessä ihan länsimaalaisillakin kirjaimilla ja muutamana vikana iltana en enää edes jaksanut yrittää... Tuolla kynttelikön takana näkyy myös noita hyrriä (unohdin oikeen nimen) joilla lapset voi pelata uhkapelejä pikkukolikoista, suklaasta tms. Juutalaiset kun eivät joulua vietä, niin he saavat lahjat hanukkana. Tyttöjen täti oli heille ostanut joka illaksi pienet lahjat. Ja pienellä tarjoitan oikeasti pientä. Rannekoruja, pyyhekumeja, kuviolaastareita sun muuta hauskaa krääsää. Tätä kesti siis sunnuntaista sunnuntaihin ja kuten sanottu niin ihan kiva oli tälläisessäkin olla mukana.

Oi maamme Suomi

Itsenäisyyspäivä se valkeni täälläkin ja sää ainakin oli näköjään parempi kuin siellä Suomessa. Oltiin alueen muiden Suomi-au pairien kanssa suunniteltu jo pitkään, mitä tehdään itsenäisyyspäivänä ja niin sitten Sofie ja Sandra nappasivat miut ja pullakopan matkaan ja ajettiin Alexandriaan Jasmiinan luokse. Tytöt olivat siellä kokanneet makaroonilaatikkoa ja lihapullia ja perunamuussia ja muut toivat mukanaan kaikenlaista suomiherkkua.

Siinä ladottiin lautaset täyteen samalla kun laitettiin linnanjuhlat pyörimään telkkariin, Me ei boolia saatu, vaikka sitä kovasti sohvalta huudeltiinkin, mutta glögiä oli onneksi monen sorttista. Jasmiinan host-perhe kävi välillä ovella kurkkimassa ja ihmettelemässä meitä suomalaisia, jotka katsotaan kaksi tuntia ihmisiä kättelemässä presidenttiä.

Hassuja ja aika minimalistisiahan nämä Suomen perinteet ovat verrattuna Fourth of Julyn ilotulituksiin ja barbeque-bileisiin, mutta toisaalta tää on ihan hauskaa. Oon aika ylpee että oon suomalainen.

Thanksgiving

Torstaina oli siis Thanksgiving eli kiitospäivä, joka tarkoitti minulle vapaapäivää! Nukuin vähän univelkoja pois ja vihdoin, kun jaksoin nousta ylös, lähdin alakertaan seuraamaan kiitospäivävalmisteluita ja autoin nuoremman tytön kanssa kalkkunan täytössä.

Tyttöjen täti oli tullut jo edellisenä iltana ja viiden maissa saapuivat loputkin vieraat, yaija, serkut sekä serkkujen serkut. Yhteensä meitä oli siis 15. Kalkkunan valmistumista odotellessa katsottiin perinteistä kiitospäivän jalkapallo peliä, kunnes lopulta päästiin pöydän ääreen!

Pöydässähän oli siis perinteisesti se melkein 13kg kalkkuna, stuffingia ja karpalohilloa ynnä muuta syötävää. Vähän oli pettymys, koska ei nimittäin vedä mitenkään vertoja suomalaiseen joulupöytään, mutta kyllä sitä silti ihan onnellisena söi navan täyteen. Olin onneksi varautunut ruokavauvan kestävällä mekolla!

Olin laiska ja nössö enkä lähtenyt enää puoliltaöin kaupoille haalimaan Black Friday -tarjouksia, mutta aamulla oli kello soimassa jo kahdeksalta ja tuntie myöhemmin napotin jo bussissa matkalla Tyson's Corneriin. Siellä meni sitten loppupäivä Visaa vingutellessa ja ei oo hirveesti enää pätäkkää jäljellä tuon jälkeen... Ja vaikkei se meininki nyt ihan tappeluksi asti yltynyt, sain silti vasemman käteni kipeäksi ihan puhtaasti painavien ostoskassien kantamisesta. Mutta ompahan nyt joululahjat suurimmaksi osaksi hankittu!

Vaikka meillä ei nyt käytykään sitä elokuvatyylistä kierrosta juhlapöydässä, jossa jokainen luettelee mistä on kiitollinen, mietin sitä itse päässäni ja viimeistään sunnuntaina valokuvia (jotka on lojuneet yli neljä kuukautta laatikossa) seinälle laittaessa tajusin, miten sitä onkaan saanut niin paljon hienoja ihmisiä ympärilleen ja kokemuksia, joista olla kiitollinen. Aina sitä ei muista edes ajatella saatikka sanoa, mutta oon silti ihan mielettömä kiitollinen kaikille, jotka jaksoi ja jaksaa vieläkin tsempata ja laittelee viestiä ja kyselee kuulumisia vaikka ite oon tämmönen laiska ja huono pitämään yhteyttä. Puhumattakaan siitä, miten kiitollinen oon tästä mahdollisuudesta ja kokemuksista täällä, sekä uusista mahtavista tyypeistä, joita olen täällä tavannut! En voi luvata olevani aktiivisempi pitämään yhteyttä, mutta yritän kovasti ja haluan kaikille nyt sanoa ihan yhteisesti: Kiitos!