Matcheja matcheja

Voisi olla ihan hyvä päivitellä tätä blogiakin aina välillä... Matcheja on tullut sillä tavalla, että yksi perhe matchautui miulle _kolmesti_ peräkkäin. En tiedä mistä johtui, mutta viime viikon maanantaina sain sitten jo ihan uuden matchin. Venäläis-amerikkalainen perhe virginiasta, äiti, isä ja kaksi lasta. En ollut alun alkaenkaan ihan hirveän innostunut perheestä ihan jo senkin takia, että heidän hakemuksensa oli aika tyhjä. He kuitenkin ottivat yhteyttä ja skypeteltiinkin tuossa lauantaina, ja sanoivat, että haastattelevat vielä pari au pairia ennen kuin tekevät päätöksen. Tänään sitten kirjauduin profiiliini ja perhe oli sieltä hävinnyt. Toisaalta olen aika helpottunut, koska en ollut itse vielä oikein varma perheen suhteen, vaikka he skypessä vaikuttivatkin ihan mukavilta. Miusta olisi kuitenkin ollut ihan kivaa ja kohteliasta ilmoittaa, etteivät minua valinneet eikä vaan hävitä sanaakaan sanomatta. No, mutta nyt odotellaan vaan uusia matcheja ja toivotaan, että se perhe löytyisi mahdollisimman pian. Lähtöpäiväkin häämöttää jo 76:n päivän päässä!

Videota

Elieli vähän päivitystä taas viime postauksen jälkeen. Virginian perhe ei siis ikinä vastannut tai ottanut yhteyttä mitenkään muutenkaan ja olivatkin sitten jo parin päivän päästä hävinneet miun profiilista kokonaan. Harmitti kyllä vähän, koska se oli nyt tähän mennessä ensimmäinen perhe, joka oikeasti tuntui hyvältä ja "omalta". En kuitenkaan jäänyt sitä sen enempää surkuttelemaan, koska tiedostin jo alun alkaen, että aina ei saa sitä haluamaansa perhettä ja että tässä matching-prosessissa voi kestää pitkänkin aikaa. Sen perheen jälkeen on nyt tullut yhteensä kolme matchia, joista mikään ei ole oikein herättänyt suurempaa kiinnostusta. Jostain syystä yksinhuoltajaäidit ovat olleet kiinnostuneita...

Nyt sain kuitenkin tehtyä sen viimeisen jutun, millä itse pystyn enää tähän matchingiin vaikuttamaan, eli videon! Miun piti se alunperin tehdä jo maanantai-aamuna ennen liikenteeseen lähtöä, mutta sängystä nouseminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta eikä aurinkokaan paistanut, joten ei olisi ollut tarpeeksi luonnonvaloa hyvään videoon (tekosyitä). Torstaina sitten sain pienestä flunssanpoikasesta huolimatta kaiken purkkiin ja loppuillan ja eilisen sitä editoin ja leikkelin ja eilen illalla sen sitten lähetin eteenpäin ja muutaman päivän päästä se pitäisi jo profiilissa näkyä!

Videon tekeminen ei loppujenlopuksi ollut niin suuri ja vaikea homma kuin olin kuvitellut. Laitoin paperille ylös juttuja, mitä kerron ja sitten selitin ne kameralle. Vähän outoa oli rueta sönköttämään englantia kameralle tyhjässä talossa, kun en ole ikinä edes videopäiväkirjan tyyppistä tehnyt. Kolme kertaa vedin homman läpi ja loppujenlopuksi valmiiseen videoon meni ainoastaan viimeisestä otosta otetut klipit. Kuvasin myös ulkoa ja näytin meidän taloa, sekä videomatskua lasten kanssa, jota nyt ei ollut kuin yhden videollisen verran. Niin ja auton ratissa tuli myös kuvattua! Haastavinta koko videossa taisi olla puhelimen pysyminen pystyssä kojelaudalla. En siis omista selfiestickiä enkä minkään valtakunnan jalustinta, joten leikin McGyveria ja askartelin navigaattorin telineestä ja ponnarista hienon jalustimen. Tietty olisi ehkä auttanut, jos olisin pyytänyt jonkun avuksi kuvaamaan, mutta ehehi kun minä ite!

Videosta tuli yllättävän hyvä, mutta silti aivan hirveä, joten en sitä ehkä tänne kehtaa laittaa, vaikka alunperin niin ajattelinkin. Oon niin huono puhumaan kameralle ja vähän se englantikin oli sönköttämistä, mutta toivon, ettei se hirveästi haittaa host-perheitä. Toivottavasti tää nyt tuottaisi lisää matcheja, koska kuulemma 70% perheistä ei edes katso au pairin hakemusta, jos profiilissa ei ole videota. Koska tiedän, että olen niin valovoimainen tähti ja kaikki olisitte kuitenkin halunneet nähdä tuon valmiin mestariteoksen niin lohdutukseksi laitan vielä viimeyönä kootun pätkän, jonka jo Instagramiinkin (annamonkeyy) laitoin, ja tässä on extended version:

Uutta putkeen

Viime postauksessa kerroin siis Kalifornian perheestä, johon miut oli matchattu. Ajattelin illalla käydä laittamassa perheen äidille kohteliaan vastaussähköpostin, etten perheeseen halua, mutta kun kävin vielä katsomassa profiiliani, niin perhe oli itse poistanut itsensä. Moneen päivään ei sitten kuulunut CC:n päästä mitään, eikä matchejakaan tullut.

Eilen sitten olin saanut uuden matchin Virginiasta. Perhe oli aivan ihana! 14-vuotias poika ja 9-vuotiaat kaksospojat sekä kaksi kultaista noutajaa. (Oon ite enemmän kissaihminen, mutta kultsit vie aina miun sydämen *hearteyesemoji*) Perhe asuu 15 minuutin ajomatkan päässä Washington DC:sta ja New Yorkiinkin on vain 4 tunnin matka. Heillä on mökki vajaan sadan mailin päässä, jossa pääsee harrastamaan kaikkea vesiurheilua ja muuta hauskaa. Perhe on muutenkin tosi aktiivinen ja harrastavat paljon.

Heti alusta asti perhe tuntui tosi hyvältä. Ainoa asia mikä epäilytti, oli sijainti. Olisin halunnut Kaliforniaan tai jonnekin lämpimään, mutta hakemusta lukiessani ihastuin perheeseen yhä enemmän, eikä sijainnilla enää ollutkaan sen suurempaa merkitystä. Tuolla alueella on sitä paitsi paaaaaljon au paireja, joten kavereita siellä saa ainakin, joka sitten on ehkä loppujenlopuksi tärkeämpää kuin ne palmupuut ja hiekkarannat. Perhe vaikutti tosi rennolta ja juuri sellaiselta mihin kuvittelisin sopeutuvani tosi hyvin. Heidän hakemuksestaankin sai sellaisen kuvan, että haluavat au pairin olevan enemmän perheenjäsen kuin pelkkä työntekijä.

En jäänyt odottelemaan heidän yhteydenottoaan, vaan laitoin heti heillepäin viestiä, että olisin kiinostunut juttelemaan heidän kanssaan skypessä. Kyttäsin koko eilisen päivän sähköpostiani, jos he olisivat vastanneet jotain, mutta vielä ei ole kuulunut mitään. Toiveikkaana odotan, koska tuo perhe vaikuttaa juuri sellaiselta missä voisin kuvitella koko vuoden viihtyväni.