Kuulumisia

Elossa ollaan! Palailtiin torstaina host-perheen kanssa Delawaresta ja perjantaina alkoi taas arki. Työt miulla alkoi vasta 12, joten päätin käyttää vapaan aamun tehokkaasti hyödyksi eli nukkua! Tytöt kun ei enää leireilleet, niin olin koko päivän nuorimmaisen ja hänen kaverinsa kanssa yrittäen pestä pyykkiä, pitää lapset viihdytettyinä ja syödä samaan aikaan. Oltiin siis sovittu että mennään poolille ja se juuri tuon edellä mainitun multitäskäämisen takia vähän myöhästyi, mutta päästiin kuin päästiinkin lopulta uimaan. Tai miun tapauksessa lukemaan Harry Potteria ja grillaamaan jo valmiiksi kirkkaan punaista takalistoani (älkää edes kysykö).

Perjantaina alkanut kurkkukipu ärtyi lauantaiaamuna sen verran pahaksi, että päätin jäädä yksin kotiin, kun hostit lähtivät käymään Frederickissä. Katselin leffaa ja Youtube-videoita ja söin salaa ihan liian monta Twizzlersiä vaikka ne ei edes ole hirveän hyviä. Tänään oli kurkku vielä vähän hassun oloinen, mutta en jaksanut enää makoilla kotona, joten "I'm really good" ja "I don't feel sick at all" -vakuuttelujen saattelemina lähdin pyörimään Georgetowniin ja kuluttamaan vähän rahaa uusiin vaatteisiin. Niinkuin ei muuten olisi tullut tuhlailtua kuluneella viikolla... Mutta lohdutan itteäni sillä, että sain kaiken halvalla ja huomenna on palkkapäivä kaching!

Tässä pitää tietää, että syyskuu alkaa tiistaina.

Tytöt aloittaa huomenaa koulun, joka siis tarkoittaa aikaisempia aamuja, pidempiä päivävapaita sekä hyvin todennäköisesti tappelua ja taistelua läksyjen teon parissa. Sitä odotellessa!

The struggle is real

Tää viikko on ollut enemmän ja vähemmän taisteluntäyteinen. Ensin otettiin parina päivänä yhteen nuoremman tytön kanssa ja sitten puhelimien. Sain siis viimein tilaamani puhelimen tiistaina ja vanha S2 sitten varmaan loukkaantui ja lopetti toimintansa heti kun keskiviikkona kävin hankkimassa uuden liittymän ja sim-kortin. Huutelen nyt siis vielä täälläkin, että jos kokee tarvitsevansa miun uutta numeroa, niin voi sitä vaikka facebookissa kysellä. Vanhaan numeroon on turha koittaa ottaa yhteyttä.

Oon ollut taas ihan rättipoikkiväsynyt koko viikon, joten en ole pahemmin mitään hirveän jännää jaksanut tehdä. Luulen, että tää ilmasto väsyttää sen verran, ettei jaksa oikein tehdä mitään. Keskiviikkona kävin kauppareissulla hetken mielijohteesta froyolla ja ihmettelin itsekseni, miten miun alitajunta ei tunne käsitettä "pieni froyo". Niin ja mitä sieltä kaupasta ostin? No kuulkaapas...

...tehdä päräytin makaroonilaatikon! Pitihän se nyt vihdoin aloittaa tää suomiruokien syöttäminen. Tytöt ainakin tykkäsi tosi paljon ja meinasivat syödä tuon koko vuoan. Milloinhan sitä pistäisi lapset tekemään karjalanpiirakoita...

Perjantaina vein nuoremman aamulla leirille, jonka jälkeen vaan hengailtiin vanhemman kanssa kotona, koska hänellä ei ollut tanssitreenejä enää. Lähdettiin koko perheen voimin 11 jälkeen katsomaan nuoremman teatteriesitystä, jonka jälkeen heitin vanhemman kaverilleen yökylään ja nuorempi jäi vielä leirille. Lähdin hakemaan häntä 4 aikoihin, mutta hän ilmoittikin menevänsä kaverilleen, joten olin periaatteessa koko päivän vapaalla. Illemmalla host-isä heitti miut metrolle, josta junailin itteni Viennaan, jossa Beeda oli odottamassa ja jatkettiin matkaa Merrifieldiin ulkoilmaleffaan katsomaan Into the Woods.

Vielä vähän hakusessa tällä uudella kännykällä kuvailu, koska kaikki myöhemmin otetut kuvat näytti suurinpiirtein tältä:

Tälle päivälle ei ollut mitään suunnitelmia ja päätinkin sitten lopulta pitää sen tyhjänä. Nukuin pitkään enkä tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Host-äiti kävi hakemassa sushia, jota sitten syötiin patiolla, pelattiin baseballia takapihalla ja melkeimpä naapuriin eilen muuttanut saksalainen au pair tuli host-isänsä kanssa moikkaamaan. 

Tässä vaiheessa postauksen kirjoittamista host-äiti koputti ovelle ja kysyi haluanko lähteä yayian aka Kreikka-mummon luo syömään ja sitten lähdettiin. Tultiin juuri kotiin ja nyt on pakko aloittaa pakkaaminen huomenaamulla alkavaa Delawaren reissua varten. Molemmat tytöt aloittivat jo alkuviikosta ja mie taas itselleni ominaiseen tapaan edellisenä iltana/yönä!

Montgomery County Agricultural Fair

Nyt on Joensuun farmarimessujen missaamisesta syntynyt aukko täytetty! Lähdettiin sunnuntaina host-perheen kanssa Montgomery County Fairiin, jotka ovat siis vuosittain järjestettävät maatalousmessut. Oli possua ja lehmää ja traktoria ja vaikka sun mitä. Saatiin myös silitellä pupuja ja nuorempi tyttö kävi lypsämässä lehmää. Oli siellä myös tivoli, jossa piti vielä lopuksi käydä pyörimässä.

Lopputuloksena koko päivän tuolla pyörimisen jälkeen: väsyneet ja kipeät jalat, rusketusraidat nilkoissa, todennäköisesti lievä auringonpistos, hirveä hinku saada pupu sekä tietenkin taas yksi kokemus ja muisto enemmän.

Georgetown & Arlington National Cemetery

Tänä viikonloppuna oon tehnyt kaikenlaista postaamisen arvoista, enkä viitsi niitä kaikkia laittaa yhteen kilometripostaukseksi, teen ne erillään. Oikeastaan miun piti tää kirjoittaa jo eilen, mutta olin niin rättipoikkiväsynyt, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Koitan ehkä huomenissa kirjoitella sitten sunnuntaista!

Lauantaina nähtiin vihdoin ja viimein suomalaisen Beedan kanssa DC:ssa. Beeda ei ollut vielä käynyt Georgetownissa, joten lähdettiin pyöriskelemään sinne. Vaikka itsekin olen sitä pääkatua rampannut eestaas, en ollut vielä käynyt joen rannassa, minkä takia sitä Georgetowniin usein tullaankin. Oli tosi nätin näköistä, ja jotenkin kotoisa olo, varsinkin kun bongasin samanlaiset kaiteet, mitä Joensuussa on Penttilän rannassa.

Päivä oli meille suomalaisille eskimoille vähän turhan kuuma, joten kateellisina katsottiin noita leikkiviä lapsia... 

Lähdettiin takaisin pääkadulle ja lähdettiin etsimään jotain paikkaa, missä syödä. Georgetownissa ei pikaruokaloita ihan liikaa ole toisinkuin esim Chinatown (joka tosin on periaatteessa pelkkää ravintolaa), joten saatiin kävellä melkeimpä kadun toiseen päähän, josta sitten löydettiin Chipotle. En ole kyllä ihan hetkeen nähnyt niin vähän salaatilta näyttävää salaattia.

Georgetownin jälkeen oli vielä liian aikaista lähteä kotiin, joten päätettiin lähteä käymään Arlingtonin sotilashautausmaalla, jonne siis on haudattu kaikkien USA:n käymien sotien sotilaita ja muita tärkeitä henkilöitä. Junailtiin sitten itsemme metrolla hautausmaan viereen ja jatkettiin matkaa pääporteille. Kuljettiin hautausmaalle jonkin aularakennuksen läpi, ja oltiin vähän hämmentyneitä, kun ihmiset jonottelivat eri tiskeille ja kaivelivat lompakoitaan. Ei oikein tajuttu, miten homma toimii, mutta olisihan se nyt aika ilkeää tehdä hautausmaasta maksullinen, joten lampsittiin vaan ulos hautausmaan puolelle. Alue oli tosi suuri ja suurimmaksi osaksi identtisiä, valkeita sotilaiden hautakiviä. Käytiin katsomassa Tuntemattoman sotilaan hauta, jota on vartioitu kellon ympäri jo lähemmäs 70 vuotta. Siellä yksi sotilas nytkin ramppasi eestaas ase olalla.

Koska alue siis oli valtava, lämpötila yli 30 astetta ja oltiin kävelty koko päivä, lähdettiin tuon Tuntemattoman sotilaan jälkeen takaisin metrolle. Nyt vasta rupesin googlailemaan tuota Arlingtonin hautausmaata, että osaan vähän faktoja kertoa tähän postaukseen, ja huomasin että siellä olisi ollut myös mm. Kennedyjen ja parin Mannerheim-ristin ritarin hauta. Vähän jäi nyt harmittamaan, joten pitää ehkä tehdä tuonne reissu uudemman kerran. Kannattaa siis aina googlailla nähtävyydet ennen, eikä jälkeen sinne menoa!

TJ vuosi

Eilen tuli tasan kuukausi siitä, kun hyppäsin Norwegianin koneeseen Helsingistä New Yorkiin. Kuukausi tuntuu tosi menneen tosi nopeasti, mutta toisaalta lähtö ja New York tuntuvat jo tosi kaukaisilta. Kuten myös loppuvuosi. Tuntuu, että vuosi on loputtoman pitkä aika odottaa, että pääsee takaisin kotiin näkemään tuttuja ihmisiä, miettikää kaverit, vuoden päästä oon jo takas Suomessa! Toisaalta tuntuu, kuin tämä aika vain valuisi kuin hiekka sormien välistä. Pitäisi päättää, milloin lähden käymään uudestaan New Yorkissa, milloin Chicagossa (Venla I'm coming!), mihin ajankohtaan sijoitan Miamin loman, kerkeänkö käydä siellä ja täällä... Opiskellakin pitäisi jossain välissä.

Ex tempore -ihmisenä niinkuin minä, on tosi vaikeaa rueta suunnittelemaan tulevaisuutta yhtään seuraavaa päivää pidemmälle. Yritän kuitenkin parhaani ja olen huomannut, että asioilla on omituinen tapa järjestyä. Esimerkiksi tänään saksalaisen Josin kanssa suunniteltiin New Yorkin reissua joulukuulle. Ensi viikon sunnuntaina lähdetään host-perheen kanssa Delawareen, jonka jälkeen alkaa jo koulu, jolloin ajattelin viimeistään rueta miettimään reissua jonnekin.

Eniveis, postauksen idea ei ollut päteä mitään sen syvällisempää, mutta noh... Koko viikon olen ollut aika epäaktiivinen ja -sosiaalinen. Oon ollut koko viikon jostain käsittämättömästä syystä tosi väsynyt, eikä ole ollut oikein energiaa ja intoa lähteä minnekään, eikä kukaan muukaan ole oikeastaan mitään tehnyt, joten olen illat lähinnä makoillut sängyllä ja lukenut Harry Potteria, jonka vihdoin sain kirjastosta lainattua. Tiistaina käytiin yaijan (mummo kreikaksi) luona syömässä ja moikkaamassa host-äidin kreikkalaista äitiä, joka oli juuri palannut Kreikan lomalta.

Keskiviikosta ei ole mitään muistikuvia. Tämän kuukausipäivän eli torstain vietin oikeastaan kokonaan vanhemman host-tytön kanssa Bel Airin prinssiä ja Ridiculousnessia katsoen ja yksikseni Leevi & the Leavingsia kuunnellen ja myöhemmin illalla LCC-meetingissa. Meillä oli pool partyt yhdessä toisen LCC-ryhmän kanssa toisen ryhmän LCC:n kotona. Meidän ryhmästä oli paikalla vain joku 7, joten ryhmittäydyttiin aika hyvin erilleen muista yli 15 ihan oudosta ihmisestä. Pääsin kuitenkin vihdoin juttelemaan ja tutustumaan paremmin oman ryhmän tyttöjen kanssa, ja mietittiin jo illalla lähtiessä, että näkisimme joku päivä jossain.

Ja... niin... tänään vein nuoremman tytön aamulla leirille, telkkarista ei tullutkaan Bel Airin prinssiä vaan Ridiculousness, joten katsottiin vanhemman tytön kanssa Ridiculousnessia. Puoliltapäivin heitin hänetkin leirille, jonka jälkeen ajoin Potomaciin, jossa käytiin Josin kanssa Starbucksissa, postissa ostamassa Josille postimerkkejä ja apteekissa ostamassa miulle meikinpuhdistusliinoja ja hammasharja. Sitten hain tytöt, katsottiin telkkaria ja tehtiin ruokaa ja katsottiin vähän lisää telkkaria, kunnes host-äiti tuli kotii ja tulin koneelle ja tässä sitä ollaan vieläkin Fazerin sinistä syöden ja Suomi-listaa Spotifysta kuunnellen (käykää tsekkaamassa "SuomiFinlandPerkele!!!", joku laittanut sinne tosi hyvää musiikkia). Voi juku, mikä perjantai... ja koko viikko... Tässä random snapchat-kuvia tältä päivältä, koska en muutakaan keksinyt:

Anteeksi. Lupaan tehdä seuraavasta postauksesta paremman...

Washington Nationals vs. Colorado Rockies

Alunperin miun oli tänään tarkoitus nähdä yhden Suomi-au pairin kanssa, mutta tuli sitten muutama muutuja niin lähdinkin sitten host-perheen kanssa baseball-otteluun! En vielä mennessäkään tiennyt, ketkä olivat vastakkain, mutta stadionille liukuvasta punaisesta ihmismassasta sain selville, että ainakin kotijoukkue Washington Nationals. Kentän laidalla olevalta screeniltä selvisi sitten myös vierasjoukkue, Colorado Rockies. En ole koko tämän lähemmäs neljän viikon aikana kokenut yhtä vahvaa "vau, tämä on Amerikka!" -fiilistä, kuin siellä katsellessa baseball-kenttää hot dog kourassa.

Vaikka koko stadion täynnä Nationalsien kannattajia huusi ja kannusti läpi pelin, hävittiin täpärästi Rockiesille. Mutta tunnelma katsomossa oli silti ihan käymisen arvoista ja lähtisin ihan mielelläni uudestaankin katsomaan baseballia. Ostin ensi kertaa varten, myös pelipaidan, että kaikki luulee, että olen ihan true Nats-fani!

Cabin John creek

Google kääntäjästä katsoin, että creek tarkoittaa puroa. Käytiin siis eilen purossa uimassa! Tuossa ihan vajaan kilsan päässä virtaa siis Cabin John creek, joka on vissiin joku Potomac-joen haara. Se on paikoitellen sen verran leveä ja syvä, että siinä pystyy ihan oikeasti uimaan. Juuri kun olin sitä itsekseni harmitellut, kun täällä ei ole rantoja lähellä, niin tytöt keksivät, että haluavat mennä tuonne puroon uimaan. Eihän se nyt mikään hieno hiekkaranta ollut mutta ihan makeen näkönen paikka ja luonnonvettä hei!

Nauroin tälle kuvalle  niin paljon, kun selasin näitä koneelta ja huomasin vasta siinä vaiheessa, mitä taustalla tapahtuu. Kuvassa siis selfie valppaampaakin valppaammasta au pairista! 

Pari tuntia tytöt jaksoivat tuolla läträtä vaikka välillä iskettiin polvia ja varpaita kiviin ja juostiin karkuun rannalla ollutta vauvakäärmettä. Tuonne olisi hauska mennä joskus kaveriporukalla piknikille tai jotain. Ainoa vain, että taisin saada jonkun syyhyn tuosta vedestä, koska jalat on ihan punalaikukkaat ja kutisevat. Pitää käydä apteekista jotain rasvaa ja ensi kerralla käydä suihkussa heti uimasta tultua.

Shoppa shoppar shoppade shoppat

(Osaan ruotsia jee!)
Sanovat, että au pairit elää viikonloppuisin. Miekin kun joudun olemaan töissä aina siihen puoleen seitsemään vähintään, eikä sen jälkeen enää jaksa minnekään lähteä, sitä vain odottaa koko viikon sitä viikonloppua. Perjantaina leirien jälkeen yritin aktivoida näitä lapsia ja saada heidät lähtemään poolille uimaan (tekosyy, että mie saan ottaa aurinkoa), mutta vanhempi lähti kaverinsa luo ja nuorempi "didn't feel like it", joten siinä sitä taas oltiin kasvattamassa juuria sohvaan ja Disney Channel pauhasi desibeli-rajan vaarallisella puolella. Koitin siinä koittaa sanoa, että mennään ulos leikkimään eikä vaan nautita kesästä sisällä kaihtimet kiinni, mutta ei mitään reaktiota. Nettiä selailtuani ja ideoita etsittyäni laitoin lopulta telkkarin kiinni ja sanoin, että nyt lähdetään puhaltamaan saippuakuplia. Siitä hän sitten innostui, ja puhalleltiinkin sitten jos minkäsorttista kuplaa siihen asti kun äiti tuli kotiin ja pääsin töistä.

Kahdeksan aikoihin lähdin sitten hakemaan saksalaista Josia Potomacista ja ajettiin tuohon meidän läheiselle mallille ja Cheescake Factoryyn, jossa kolmen muun saksalaisen kanssa vedettiin napamme täyteen juustokakkua. En ollut syönyt kuin viimeksi päivällä, enkä siis ottanut muuta kuin sen juustokakun, mutta en sitäkään jaksanut syödä kokonaan! Eikä kyllä jaksanut kukaan muukaan. Ihan kuvainsanaamattoman hyvää kyllä, mutta ihan liikaa miun kokoiselle pienelle ihmiselle! Huomasin muuten just, että se kakkupalan jämä on vieläki meillä jääkaapissa. Täällä kun otetaan ravintoloissa kaikki jämät mukaan, toisin kuin suomessa.

Chocolate chip cookie dough tai jotain sellaista. Olisi ehkä voinut lukea listaa vähän tarkemmin, koska en pähkinöistä (yleensä) tykkää, mutta oli kyllä silti niin hyveä nami nami!

Sophien Oreo-juustokakku

Lauantaille ei ollut oikein suunnitelmia, joten lähdin hetken mielijohteesta Georgetowniin pyörimään, mutta sunnuntaina koitti päivä, jota olin koko viikon (no okei, ehkä torstaista) odottanut; outlet-shoppailu! Alunperin olin ajatellut lähteväni Tanger Outlettiin National Harboriin, mutta koska sinne ei julkiset kulje, eikä autollakaan pääse kuin highwayta pitkin (jonne miulla ei vissiin ole asiaa), hostit ehdottivat jos lähdettäisiin toiseen outlet-keskukseen Baltimoren lähelle. Ei siellä ollut kuin muutama ihan rehellinen outlet-kauppa, mutta tarttui sieltä vaikka sun mitä mukaan. 

Yksi lempparikaupoistani oli eräs, jonka nimeä en muista, mutta jossa kaikki maksoi korkeintaan viisi dollaria. Koska miulla ainakin loppuu akku aina menossa kesken ja oon matkalaturia ollu ostamassa jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole raaskinut, niin aattelin kokeilla, millainen lelu tuo femman power bankki on. Myöskin kuoret puhelimeen, jota en vielä omista, samasta putiikista. 

Ja minkä takia oikeastaan lähdin.

Pakko vielä hehkuttaa Amerikka ja sitä kaikkea suuruutta. Täällä on myös lasten jalat/kengät suurempia! Kokeilin aikuisten puolelta 8:a, mutta se oli liian iso, eikä kaupassa ollut 7,5:ä, päätin kokeilla 7:a (39-40) lasten puolelta ja se ole täydellinen! En ole eläissäni päässyt ostamaan halpoja lasten osaston kenkiä, mutta kiitos Amerikan ja isojalkaisten lasten, säästin 15$.

Vielä jäi vaivaamaan Forever 21:stä löytämäni paita, jota ei ollut oikeaa kokoa, joten maanantaina kun olin heittänyt tytöt leireille, kurvasin heti mallille nappaamaan tuon (oikean kokoisen) rätin itselleni. Pitihän siinä sitten kiertää kaikki muutkin kaupat kun kerta aikaakin oli (6h päivävapaat tällä viikolla juhuu!) eikä muutakaan tekemistä, ja nappasin alennuksesta myös tuon awesomen supersankaripaidan. Ja joojoo kaikki tietää, että en lue sarjakuvia, niin voidaan olla inisemättä!

Palkkatyö on vaarallista...