TJ100

Tuntuu semisti oudolta, kun ei ole enää koulua, kirjoituksia eikä muutakaan opiskelua. Lähdin matikan kirjoituksista suoraan Tampereelle, tulin sieltä sunnuntaiaamuna ja maanantaina lähdinkin jo Rukalle. Eilen sieltä palatessa iski heti kotiovesta sisään astuessa oudon tyhjä fiilis kun ei ole enää mitään tekemistä tai velvollisuuksia koulun suhteen. Olen nyt tämänkin päivän maannut sängyssä ja katsonut animea ja lukenut uusia au pair -blogeja.

Kaiken viimeviikkoisen säätämisen jälkeen miun hakemus on vihdoin valmis! Keskiviikkoaamuna Culrutal Caren toimistolta soitettiin ja kerrottiin, että miut on nyt virallisesti hyväksytty au pair -ohjelmaan. Samana päivänä oli myös tullut perhe-match Kaliforniasta, mutta kun kirjauduin profiiliini, ei sitä enää ollut siellä. Eivät vissiin halunneet minua heille...

Tänään kuitenkin olin saanut uuden matchin Kaliforniasta. Perheeseen kuuluu isä, äiti sekä 7-,5- ja 3-vuotiaat pojat. Hakemuksessa ei perheestä kerrottu kuin perustiedot ja suurin osa hakemuksesta oli tyhjä. Perhe vaikutti kuitenkin ihan äärettömän mukavalta, mutta nuo poikien iät lähinnä epäilyttävät. En ole ikinä huolehtinut 3-vuotiaista ja joutuisin olemaan päivät pienimmän kanssa kotona. Itse haluaisin, että lapset olisivat ainakin koulu- tai tarhaikäisiä, joten tämä perhe ei siinä suhteessa ole se oikea. Perheen äiti oli jo laittanut sähköpostia ja kysynyt, jos voisimme skypetellä, mutta kutsu tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että missasin sen. En ole vielä vastannut viestiin, koska ajattelin odottaa yön yli ja miettiä perhettä. Luulen kuitenkin, että tämä perhe ei ole se "minun perhe", koska se ei siltä alusta asti tuntunut.

Rupesin miettimään myös, olenko liian nirso perheiden suhteen. Yleensä jokaikisessä asiassa, oli kyse sitten uusista vaatteista tai puhelimista tai mistä vaan, vatvon asioita mielessäni pitkään, enkä vain tunnu löytävän mieleistäni kun mikään ei ole täydellinen. Pelkään, että niin käy myös tämän host-perheen etsimisen kanssa. Toisaalta tämä ole periaatteessa vasta toinen match, jonka pääsin näkemään, joten vielä ei ehkä ole syytä huoleen. Better safe than sorry, eli mieluummin odotan sellaista perhettä, johon oikeasti tuntuisi hyvältä mennä, kuin otan ei-niin-kivan perheen, joka nyt sattuu miulle heti matchautumaan. Kyllä se oikea perhe vielä jossain odottaa!

Niin ja otsikkoon viitaten; jos nyt pääsen lähtemään toivomanani päivänä, lähtöön on enää tasan 100 päivää! Apua!

First match!

Viime postauksen jälkeen on ollut aika paljon säätämistä tuon hakemuksen kanssa. Se siis tuli bumerangina korjausehdotusten kanssa takaisin. Okei ei siinä mitään, mutta sitten huomattiin, että miulla ei olekaan tarpeeksi toteennäytettäviä lastenhoitokokemusta. Sitten piti rueta metsästämään puhelinnumeroita päiväkodilta jossa olin tetissä ja kaikkea muuta säätämistä kirjoitusten sun muun ohella, mutta nyt kaikki pitäisi olla kondiksessa ja alkuviikosta pitäisi saada hakemus ihan lopullisesti valmiiksi. Sanon nyt jo valmiiksi kaikille tuleville au paireille: hankkikaa ihan kunnolla sitä lastenhoitokokemusta! Ainakin Cultural Carella tarkistetaan tosi tarkkaan, että oikeasti on se 200 tuntia plakkarissa. Itse nyt sain onneksi sumplittua kaikkien lastenleirien sun muun kautta tarvittavan määrän, mutta meinasi pieni paniikki jo iskeä, että mistä ihmeestä sitä pierasee 60 tuntia lastenhoitokokemusta parissa viikossa.

Tänään sitten olikin jo napsahtanut ensimmäinen match, vaikka miun hakemusta ei edes ole vielä siellä profiilissa. Perhe asuu Coloradossa, puolen tunnin matkan päästä Denveristä ja siihen kuuluu leski yh-isä, 11-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö. Aloin lukea heidän hakemustaan ja heti alussa tuntui, etten siihen perheeseen välttämättä halua. Olisin heidän ensimmäinen au pairinsa ja lapsille pitäisi puhua vain suomea. Tosi hienoa mennä toiselle puolelle maailmaa puhumaan suomea! Huoneeni olisi myös jonkun remontin keskellä eikä yövieraita ole sallittu. Oli perheessä kaikkea hyvääkin, mutta ei vain tunnu oikealta. Matcheissa on 24 tunnin aika, jonka jälkeen saa vasta hylätä perheen, joten pitää nyt antaa sen roikkua siellä siihen asti. Huijui nyt alkaa olla jo ihan innoissaan, kun tämä homma on jo näin pitkällä. Toivottavasti tulisi lisää matcheja nopeasti!

Edit. Tajusin muuten muuttaa asetuksista noita kommentointiasetuksia, joten nyt voi kommentoida myös anonyyminä, ilman google-tiliä!

Application done!

Nyt se sitten lähti! Hakemus CC:lle. Sain sen valmiiksi perjantai-iltana kun vihdoin sain hampaat irvessä tarinoitua jotain bullshittiä host family -kirjeeseen. Lauantaina miulle oli tullut sähköpostiin ilmoitus, että olen jossain early matchingissa vaikka en ollut edes lähettänyt hakemusta vielä. Äsken sitten soitin CC:n toimistoon Tukholmaan ja sönkötin englantia puhelimeen (en ollut älynnyt, ettei siellä ole suomalaista henkilökuntaa niin tuli vähän puskista) ja kyselin mitä nyt pitää tehdä. Hakemus lähti ihan äskettäin ja nyt pitäisi enää postittaa lääkärintodistukset sun muut lippulappuset ja odottaa vain, että hakemus hyväksytään niin pääsen aloittamaan ihan kunnolla oikeaa matchingia!

Alkuviikosta ajatukset lähdöstä heitteli vähän ääripäästä toiseen ja en ollut enää varma uskallanko jättää kaiken täällä ja lähteä. Eemeli sitten vähän potki päähän ja sai miut muistamaan, minkä takia alunperinkin haluan lähteä. Nyt kun tää hakuprosessikin alkaa olla jo pidemmällä, niin olen jo tosi innoissani lähdöstä. Se nyt on kuitenkin vain vuosi ja sen jälkeen on loppuelämä aikaa nyhjätä Suomessa ja käydä koulua sun muuta tylsää. Nyt aijon nauttia näistä viimeisestä neljästä kuukaudesta, mitä Suomessa vielä vietän.