San Franciscosta ajettiin siis ylös vuorille Yosemiteen. Californiassa oli juuri silloin laajoja metsäpaloja ja jännättiin päästäänkö leirintäalueelle suunniteltua reittiä tai sieltä pois. Palot olivat kuitenkin sen verran kaukana, etteivät ne lopulta meidän matkantekoon vaikuttaneet. Pystytettiin teltat leirintäalueella ja alettiin kokkaamaan ja tutustumaan toisiimme.
Aamu valkeni tukeva dagen efter seuranaan ja meidän oli määrä lähteä vaeltamaan Yosemiten vuoria ylös. Saatiin valita joko lyhyt tai pitkä reitti ja onko vaikeuksia arvata kumman valitsin? Meitä oli yhteensä kuusi tyttöä vaeltamassa tuota ja oli kyllä hienon näköistä vaikkei ihan ylös päästykään kiipeämään. Vaellus sujui muutenkin hyvin eväitämme himoinneista oravista huolimatta.
Vaelluksen jälkeen hengailtiin ja syötiin jäätelöä visitor centerillä ja odoteltiin pidemmältä lenkiltä tulijoita. Jatkettiin matkaa seuraavalle leirintäalueelle, jossa tällä kertaa toimi jopa netti!
Yöstä oli tulossa sen verran lämmin, että emme pystyttäneet telttoja lainkaan vaan nukuttiin taivasalla. Eka kerta kun nukun noin ja oli kyllä aika kivaa. Ei tullut kuuma ja aurinko herätti sopivasti aikaiseen lähtöön kohti Death Valleyta eli suomeksi Kuolemanlaaksoa.
Laakson nimestä voi jo päätellä ettei se ihmiselämälle sovelias paikka ole. Kyseessä siis Yhdysvaltain kuumin, kuivin ja matalin paikka, jossa heinäkuun keskilämpötila huitelee lähes 40º celsiuksessa. Ei oo Suomi-tyttöä ihan luotu tuollaiseen ilmastoon. Meille sattui vielä "hyvä" tuuri ja lämpötila oli reippaasti tuon keskimääräisen yläpuolella huimassa 52º (maapallon ennätys on 56,7º ja mitattu juurikin samaisesta paikasta).
Käytiin ennen itse alas laaksoon menemistä hamstraamassa vettä, että selvittäisi hengissä matkasta. Alas mentäessä jossain vaiheessa täytyi jopa sulkea autosta ilmastointi, ettei moottori olisi ylikuumentunut. Suunnattiin siis koko Pohjois-Amerikan matalimpaan kohtaan eli Badwater Basin:iin, jossa nousimme hetkeksi pois. Samalla hetkellä kun astuin autosta ulos, tuntui että jalkapohjat palaa sandaaleiden läpi ja koko kroppa muutenkin. Sitä kuumuutta ei vain voi sanoin kuvailla. Muut ihmettelivät että eikös me suomalaiset käydä saunassa ja muuta mutta ei tuo ole sama. Ei lähellekään. Tuo kuumuus on itse koettava, että sen ymmärtää. Sitä tunnetta ei vaan voi etukäteen kuvitella.
Ei siellä viittä minuuttia kauempaa kärsinyt olla. Juuri sopivasti muutaman kuvan ottamiseen ja maan kuopimiseen (sieltä tihkuu vettä joka on kuulemma pahanmakuista, tästä nimi badwater). Lähdettiin ajamaan kohti viileämpää ilmaa ja muutaman tunnin ajon jälkeen saavuttiin erittäin fresheinä Las Vegasiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti